Museossa on esillä soittimia laidasta laitaan. Pianistille on museo todellinen taivas, mutta muitakin kuin kosketinsoittimia löytyy. Selloja kyllä vähän vähemmän. Sibeliuksen musiikista on runsaasti äänitteitä, ja näitähän pikkusellisti innostui kuuntelemaan. Uudestaan ja uudestaan hän palasi samoihin biiseihin ja laittoi laput korville. Täytynee laajentaa klassisen musiikin kuuntelua kotosallakin. Jos musiikki ja musiikin historia kiinnostaa, suosittelen!
Museon jälkeen päädyimme kansainvälisille markkinoille Aurajoen rantaan ja kävimme maistelemassa herkkuja. Ruokailupaikaksi valikoitui Tintå, Aurajoen rannalla sekin.Tintån palvelu on erinomaista. Lasten annoksia ei varsinaisesti erikseen ole, mutta aikuisen annoksen voi tilata kahdella lautasella, tai siis lankulla kuten Tintåssa tarjoillaan, eikä erillisiä puolittamismaksuja ole. Annoskoot ovat sen verran suuria, että meille jäikin vielä tästä yhteisestä annoksesta jäljelle.
Alunperin oli aikomuksena päätyä päivän päätteeksi Kulttuurikuntoilureitille, mutta Sibelius-museossa vierähti yllättäen niin pitkään, ettei aikaa enää jäänytkään. Kulttuurikuntoilut jäivät toiseen kertaan. Kulttuurikuntoilussa on kyse kulttuurin ja kuntoilun yhdistelmästä: karttaa seuraamalla voit oppia kaikkea uutta Turusta ja reittejä on useamman sorttia.
Ja kyllä, retki päättyi jälleen Satavan kyläkaupan jätskeille :)
 |
| Sibelius-selfie museon edustalla. Innostuneet :) |
 |
| Sieltä se sello löytyy. |
 |
| Cembaloa saa soittaa ihan luvan kanssa. |
 |
| Pianistin taivas. |
 |
| Tintå. |
