#satasyytäollaonnellinen #18 Musiikki

Nyt oli pakko ottaa jo muistot käyttöön, sillä jossain vaiheessa ei kuumehouruissa enää positiivisia asioita niin vain löydä :( 

Onneksi niitä on menneisyydessä paljon. Yksi niistä on musiikki. Minua on pienestä asti kannustettu ja kuljetettu musiikin tunneilla. Parhaassa teini-iässä olin jo kapinoissani halukas lopettamaankin, mutta sinnikkäästi minut vain autoon pakattiin ja kuljetettiin opiskelemaan. Onneksi, sillä nyt olen kiitollinen, ettei teini-iän angstit musiikkiani pilanneet. Ehkä olisin pärjännyt ilman musiikinteoriaa ja säveltapailuja, mutta opinhan kaiketi niistäkin jotain. Mutta kyllä ne puulta toisinaan maistuivat..

Musiikki on antanut minulle paljon: Mukavaa ajanvietettä ja vähän tienestiäkin. Erityisesti olen saanut siitä itselleni paljon omaterapiaa ja hyvää oloa.

#satasyytäollaonnellinen #17 Prinsessojen kauneusleikit

Sunnuntaipäivä meni edelleen tilassa jota en kellekään suosittele. Onneksi sain nukuttua suurimman osan päivää. Hahnenkammin kisatkin tuli "katsottua" suurimmaksi osaksi silmät kiinni, lähinnä kuunnellen. 

Onneksi on myös prinsessoja joita seurata ja ihailla. Tytöillä oli menossa kauneuspäivä hamsujen hoidon ohella. Tuli kampausta ja meikkiä ja ihanaisia pikkunaisia. 

Yleensä pikkuneidit leikkivät hyvin perinteisiä koti- tai nukketaloleikkejä, mutta toisinaan he innostuvat tähän kauneustouhuun ja onhan sitä valloittavaa seurata vaikka itse olen perinteisten leikkien kannalla huomattavasti enemmän.

#satasyytäollaonnellinen #16 Hamsteripojut tulivat kotiin

Lauantai oli hamsteripäivä!

Niitähän piti tulla vain yksi kerrallaan, ykkösprinsessalle, ja kakkosprinsessalle piti tehdä vain tilaus. Ilmenikin, että yllättäen oli hamsuja vapaana ja kotiin neidit matkustivat kera kahden hamsuliinin. Nyt meillä on kaksi ihanaa, suloista ja niin lutuista hamsupojua :) Nimet he saivat kuuluisien säveltäjien mukaan kuten Amadeuskin aikoinaan.

Kakkosprinsessan Frederik

Ykkösprinsessan Sebastian

#satasyytäollaonnellinen #15 Hahnenkammin kisat

Vaikka kuinka yltiöpositiivinen pyrin olemaan, ei se kuumehouruissa ole niin helppoa löytää kaikesta hyvää. Viikon aikana kun pääasiassa olin kiitollinen "vain" hemmottelusta, särkylääkkeiden tarjoamisesta, antibioottien kuljetuksesta, yskänlääkkeen mittaamisesta jne. No onneni: Hahnenkamm!! Parempaan viikonloppuun ei lempikisani olisi voinut osua. Pieni harmitus tosin oli Millerin jääminen kolmanneksi, mutta hyvää viihdettä kisat tarjosivat kunakin päivänä. Jos en kerran rinteeseen päässyt, niin rinne tuli sitten luokseni :)

#satasyytäollaonnellinen #14 Sairastaminen rakkaiden keskellä

En ole unohtanut blogia enkä ole unohtanut sataa syytäni olla onnellinen. Olen vain maannut kohta viikon sängyn pohjalla aikas sairaana. Nyt kun pikkuhiljaa itseni vetoon saan, päivitän urakalla onneani :) Minulla kun kerrankin oli aikaa ja aikaa ja vielä vaan aikaa miettiä.. Muutahan en sitten jaksanutkaan tehdä :( On se kyllä tylsää vaan se nukkuminen ja kyllä mä odotan taas huomista työpäivää kun saa tehdäkin jotain.

Eihän se kivaa ole sairastaa, mutta jos se täytyy tehdä, on se kiva tehdä kotona; siellä missä hemmotellaan, missä joku tarjoaa lääkkeitä ja missä saa aina pään jonkun syliin :)

#satasyytäollaonnellinen #13 Kiva työ

Se jo on onnen ja kiitollisuuden aihe, että minulla on töitä. Näinhän ei kaikilla ole. Tämän lisäksi teen työtä josta pidän. Tätäkään onnea ei kaikille ole suotu. Työnantajatkin ovat ihan parhaita. Niitä kun tässä palkansaaja-yrittäjä-freelancer-monitoimityöntekijä -yhdistelmässä riittää :)

Kaiken lisäksi, tai ehkä juuri edellisistä johtuen, olen se tylsä tyyppi lottovoittokeskustelussa, etten osaa haaveilla suurista unelmista Tyynenmeren saarilla tai miten en päivääkään enää töitä tekisi. Sen sijaan osallistun keskusteluun tylsästi ja epäuskottavasti kertomalla miten vain jatkaisin työtäni. Määrää kyllä vähentäisin ja kallistaisin vaakakuppiani tältä osin perheelle, mutta ihan oikeasti jatkaisin. Niin ja tekisin varmastikin runsaasti etätöitä Alpeilta käsin..

Osa työstäni on sidoksissa perheväkivallan ehkäisemiseen. Asia on niin tärkeä, ettei tulisi mieleenkään sitä lopettaa. Siinä on vielä niin paljon tehtävää ja niin monta asennetta ja asiaa parannettavana.

#satasyytäollaonnellinen #12 Hampurilaisbaari prinsessojen kera

Niin paljon kuin kokkaamisesta tykkäänkin, on se vaan joskus niin ihanaa istuutua valmiin ruuan ääreen. Tänään herkuttelimme hampurilaisbaarissa, prinsessalauman kera, totta kai :)

 

#satasyytäollaonnellinen #11 Tiskikone

Onhan se jo kivaa, että keittiöstä löytyy sellainen laite kuin tiskikone. Hajonneen tiskikoneen aikaan oli kyllä laitetta ikävä. Tänään onni löytyi siitä, että kone täyttyi ja lähti käyntiin ihan itsestään. Tai ainakin ilman minua :)

#satasyytäollaonnellinen #10 Uusi perheenjäsen

Prinsessaperheemme kasvoi tänään uudella perheenjäsenellä. Karvakasa on tällä kertaa poju, joten saapi nähdä miten pallero sopeutuu näihin tyttögeeneihin. Vielä saamme tosin viikon odotella pojun kotiutumista.

#satasyytäollaonnellinen #9 Nukkekodin sisustusta

Vietin päivää sisustusostoksilla nukkekotiin. Pikkuneiti sai uuden nukkekodin ja äitikin viihtyi sisustellessa. Edellisestä kerrasta olikin jo tovi vierähtänyt.

#satasyytäollaonnellinen #8 Aurinkoa ja valoa

Nyt siis päivitykset kohdilleen.. Perjantaina oli mitä ihanin aurinkoinen päivä. Aurinko häikäisi pisin työpäivää eikä haitannut :) Olihan sitä valoa jo aika ikävä ja kiva kun sitä saatiin.

#satasyytäollaonnellinen #7 Prinsessani ovat terveitä

Nämä päivitykset nyt edelleen junnaavat päivän myöhässä, joten eilisellä onnenmurulla vielä mennään. Josko sitä tänään saisi rytmistä vielä kiinni..

Näin kun ympärillä näkee ja saa lukea sairaista lapsista, lastensairaaloiden huonosta kunnosta ja muusta ikävästä, saa olla onnesta ymmyrkäisenä miten terveitä lapsia minulla onkaan. Sen tajuaa kun lukee vaikkapa facepäivityksiä sairaalasta ja itse matkaa samaan aikaan ostamaan oksutautiselle vähän helpotusta ruokakaupasta. Näin kävi just eilen. Lueskelin vanhan luokkakaverin päivitystä lapsen kotiutumisesta ja itse jouduin pohtimaan niinkin hankalaa asiaa kuin mikä juotava parhaiten lapsen sisällä pysyisi, ettei tarttisi taas pestä seiniä, lattiaa ja kasaa pyykkiä.

Elikkäs aikas pienten ongelmien kanssa sitä tulee painittua ja siitä olen onnellinen. En tietenkään siitä ole iloinen, että meillä oksennellaan, mutta mitä pienistä kun pesukonekin on olemassa ja oksutautikin päättyy aikanaan.

Kaikilta meidät viime päivinä tavanneilta pyydän jo valmiiksi anteeksi...
 

#satasyytäollaonnellinen #6 Shoppailuhetki prinsessojen kera

Eilen sain nauttia shoppailuhetkestä ykkösprinsessan ja nelosprinsessan kera. Tässäkään ei ollut tärkeintä lopputulos vaan nautimme vaatteiden hypistelystä, kenkien ihailusta ja kahvilahetkestä shoppailun lomassa.

#satasyytä olla onnellinen #5 Lasten tekemä ruoka

Tästähän minua "varoiteltiinkin": Kun haasteen ottaa vastaan, voi löytää niin monta onnenhippusta, ettei tiedä minkä kullekin päivälle valitsisi. Näitä onnenhippusia voi, kuulemma, löytää myös huonojen päivien hetkistä.

Eilen oli juuri tällainen päivä. Päivä ei suinkaan ollut täydellinen alusta loppuun, mutta monta iloista hetkeä mahtui mukaan. Näistä listaan päätyi lasten tekemä ruoka: Lasagne a la neljä prinsessaa. Lopputulos suinkaan ei ollut se tärkein osa ateriaa vaan katsella kun neljä neitiä touhuu keittiössä. Roolit ovat kullakin hyvin erilaiset kuten keittiön ulkopuolellakin. Yksi toimii hyvänä työnjohtajana, yksi toimii tunnollisesti ohjeiden mukaan, yksi toimii oma-aloitteisesti kauhan varressa ja yksi nyt tekee vähän mitä sattuu ja mitä haluaa. Monta kokkia, hyvä soppa! Enkä tässä nyt lopputulostakaan mitätöi, valtavan hyvää se oli.

Ilonaiheita oli kyllä useampia. Yksi lähinnä helpotuksen aihe oli kun koira sai uuden nimen, josta nimestä ei saa häiritseviä riimejä aikaiseksi. Koiran nimi on nyt Pepsi. Nimi kuvaa hyvin perheessä vallinnutta kamppailua kahden suuren colamerkin välillä kun kaikki perheenjäsenet ovat kääntäneet kelkkansa äitiä vastaan ja vaihtaneet merkkiä. Jopa koira on nyt heidän puolellaan..

#satasyytäollaonnellinen #4 Koiralle uusi nimi

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin meidänkin jokaisella prinsessalla koiraa myöden. Välillä on vaikea tajuta mistä näitä ajatuksia pulppuaa sillä sen verran mielenkiintoisia nimiä etenkin tuo hurtta itselleen saa. Nimiä on ollut jo monta ja tämänpäiväinen uutuus sai äidinkin haukkomaan hetkeksi henkeään. No ehkäpä koiralla on huomenna taas jo uusi lempinimi; sellainen jonka kanssa kehtaa julkisestikin elää..

"Venis" takkatulen lämmössä.

#satasyytäollaonnellinen #3 Lunta ja pakkasta

Lasketteluhulluperheemme on odotellut rinteiden aukeamista jo pitkään ja nyt viimeinkin se pakkanen tuli. Odottelu on saanut jo sellaiset mittakaavat, ettei ihan jokainen varmaan osaa ymmärtää :) Vai mitä sanotte perheestä jonka lauantai-illan viihdettä on käydä katsomassa lumitykkien laulantaa rinteillä?

#satasyytäollaonnellinen #2 Kenkäostoksilla

Prinsessaperheessämme on perinaiselliseen tapaan paljon kenkiä ja käsilaukkuja. Niitähän ei koskaan voi olla liikaa ja parasta on viettää lauantaipäivää ykkösprinsessan kanssa kenkäostoksilla :)

#satasyytäollaonnellinen #1 Uusi vuosi vaihtui lasketellen

Mikäs sen parempi tapa viettää uutta vuotta kuin lapin rinteillä. Lasketteluterapiaa parhaimmillaan :) Prinsessat pienimpää myöten viilettivät pisin tunturia ja tilaa oli kun muut poistuivat juhlimaan. 

Laskettelu on ollut minulle rakas harrastus jo pikkutytöstä asti ja on vallan ihanaa seurata kun saan omatkin tyttöni siitä innostumaan. Lunta tosin pitää hakea aikas kaukaa, mutta ehkäpä viikonlopun pakkaset tuovat tilanteeseen muutoksen ja saamme päivittäisen rinnerutiinimme pyörimään. Sillä välin nautin laskuista katselemalla Lapin kuvia. Tässä pikkuprinsessan taidonnäyte:

Hyvää uutta vuotta kaikille!

100 syytä olla onnellinen

Yksi seuraamista blogeistani on Perjantaikokin blogi. Lähdin aluksi lukemaan blogia koska siellä on niin mielettömän hyviä viikonlopun ruokavinkkejä. Seuraamaan blogia jäin puolestani siksi, että kirjoitukset ovat iloisia ja täynnä elämää. Ne saavat hyvälle tuulelle ja tartuttavat iloista asennetta.

Tällä kertaa Perjantaikokki tartutti minulle haasteen löytää syitä olla onnellinen. Näitä pieniä iloja pitäisi löytää ja julkaista sata kappaletta. http://perjantaikokki.fi/2014/01/02/uuden-vuoden-lupaus-satasyytaollaonnellinen/ Minä tuskin kykenen joka päivä itseäni kirjoitusten äärelle raahaamaan, joten oma tavoitteeni on saada sadan lista kokoon ennenkuin seuraava vuosi vaihtuu.
 
On ihan totta, ettei meistä monetkaan muista iloita pienistä asioista. Perhe, terveys ja työ eivät ole itsestään selvyyksiä, mutta silloin kun ne ovat kunnossa on ne helppo unohtaa. Kuten myös elämän pienemmät asiat. Valittaminen on myös niin kovin helppoa. Itse kestän huonosti jatkuvaa purnaamista ja näenkin punaista kun joku lapsista saa valivali-vaihteen päälle. Kun keskittyminen kohdentuu siihen, että puhelin on vääränvärinen tai vääränlainen muuten vaan tai siihen ei saa ladattua samaa peliä kun kaverilla tai tai tai... niin herää mieleen, että voisiko vain olla onnellinen sen sijaan siitä mitä on. Tämän äidin sympatioita kun ei materiavalitteluilla herätetä. Toisaalta, onhan sekin onnea, että löytyy se joku kenelle siitä valittaa.

Miksi sitten asioiden arvostaminen on niin vaikeaa? Vai onko se vain unohdettu tapa? Mitä jos vain päättäisimme alkaa arvostaa asioita ja sanoa ne ääneen.

Yksi ruokapöytätapamme liittyy toisten arvostamiseen ja tämän haasteen keksin itselleni jo kauan aikaa sitten. Toki toimii muuallakin kuin ruokapöydässä, mutta helpointa tämä on toteuttaa kun yhdessä istutaan. Säännöt ovat yksinkertaiset: Kukin vuorollaan sanoo yhden positiivisen asian. Ei siis sen kummempaa. Aihepiiriä voi sitten vaihdella tilanteen mukaan. Voi vaikka pohtia mikä on ollut kivointa mitä päivän aikana on tapahtunut tai mikä ruuassa oli parasta, aina kun ei tarvi lähteä elämän perusarvoja pyörittämään. Välillä voi toki syvällisempiäkin pohtia ja miettiä vaikkapa mitä minulla on mitä ei kaikilla muilla. Lempiversioni on kun kukin sanoo jotain jokaisesta perheenjäsenestä, esim. miksi hänestä tykkää tai mitä kivaa juuri hän on tehnyt tai mikä on hänen rakastettavin luonteenpiirteensä. Ja samalla kun antaa hyvää niin saa myös hyvää. Onhan se kiva olla kuulijankin paikalla tässä pelissä.

Tarkoitus on siis muistaa mitä hyvää meillä on. Mitäs siis siitä jos paistetut silakat ei olekaan lempiruoka kun muussi oli kuitenkin tosi hyvää. Eikä se pikkusisko pelkästään sotke leikkejä vaan myös antaa ihania halipusuja. Asioilla on puolensa ja välillä on vähän syytä avittaa löytämään se positiivinen puoli. Siitä niitä elämäniloja sitten löytää. Saa käyttää!

Niin ja se uusi haaste ja ensimmäinen ilonaihe sadasta: #1 Uusi vuosi vaihtui lasketellen. 

An old Cherokee told his grandson about a battle that goes on inside people. He said, "My son, the battle is between two wolves inside us all.

"One is Evil. It is anger, envy, jealousy, sorrow, regret, greed, arrogance, self-pity, guilt, resentment, inferiority, lies, false pride, superiority, and ego.

The other is Good. It is joy, peace, love, hope, serenity, humility, kindness, benevolence, empathy, generosity, truth, compassion, and faith."

The grandson thought about it for a minute and then asked his grandfather, “Which wolf will win?”

The old Cherokee simply replied, “The one you feed.”

 - An old Cherokee wisdom -