Taas opin tänään jotain uutta: Miten syödä croissant?
Siitä kuuluu haukata pala päästä, sen jälkeen sisään työnnetään kinkkuviipale tai kaksi ja sitten vain nautitaan :)
lauantai 12. heinäkuuta 2014
maanantai 7. heinäkuuta 2014
#satasyytäollaonnellinen #94 Saaristolaismaalaiselämää ja eläimiä
Kyllä maalla on vaan niin mukavaa ja leppoisaa, välillä vauhdikastakin. Vilskettä riittää mutta ei sellaista kuin kaupungissa. Lapsia on paljon ja eläimiä. Niitä eläimiä onkin sitten tosi paljon.
Aamuinen lenkki oli sangen värikäs. Seurana oli sata paarmaa ja muita ötököitä. Perhosia ainakin toiset sataa, varmaan enemmän. Supikoira tuli yllättäen kaislikon reunasta polulle ja täisi jäädä noin askeleen päästä potkaisusta. Vähän pelästyin itsekin mutta kyllä se supi taisi olla se ketä ne suuremmat traumat sai. Tähän mennessä olen nähnyt pihalla vain lyllertäviä versioita supista, mutta nyt näin miten ne osaavat juosta. Ja todella kovaa :D
Polkua reunustaa kaislameri ja koko ajan siellä kuhisee. Voin vain kahinan kovuudesta päätellä kuka minua milläkin kertaa pelästyi...
Lehmät on ihan oma lukunsa, täällä kun on paljon karjaa. Ne möllöttävät päivästä toiseen pelloilla, mutta kun niiden lähelle tulee ne kiinnostuvat. Tuli sekin selvitettyä, että kun niiden ohi juoksee, ne juoksevat. Olo oli kuin jäniksellä vinttikoirakisoissa kun 40-päinen karjalauma lähti raviin kanssani. Hyvin kyllä kirittivät vaikka se jäniksen homma pitäisi olla.. Onhan karjan ja polun välissä toki paimenaita, mutta kun monta tonnia karjaa laukkaa vierellä niin että maa tömisee, alkaa tuo kahden millin rautalanka näyttää aika toivottaman ohuelta seitiltä. Mielenkiintoisempaa kuin kaupungin pururadoilla :)
Aamuinen lenkki oli sangen värikäs. Seurana oli sata paarmaa ja muita ötököitä. Perhosia ainakin toiset sataa, varmaan enemmän. Supikoira tuli yllättäen kaislikon reunasta polulle ja täisi jäädä noin askeleen päästä potkaisusta. Vähän pelästyin itsekin mutta kyllä se supi taisi olla se ketä ne suuremmat traumat sai. Tähän mennessä olen nähnyt pihalla vain lyllertäviä versioita supista, mutta nyt näin miten ne osaavat juosta. Ja todella kovaa :D
Polkua reunustaa kaislameri ja koko ajan siellä kuhisee. Voin vain kahinan kovuudesta päätellä kuka minua milläkin kertaa pelästyi...
Lehmät on ihan oma lukunsa, täällä kun on paljon karjaa. Ne möllöttävät päivästä toiseen pelloilla, mutta kun niiden lähelle tulee ne kiinnostuvat. Tuli sekin selvitettyä, että kun niiden ohi juoksee, ne juoksevat. Olo oli kuin jäniksellä vinttikoirakisoissa kun 40-päinen karjalauma lähti raviin kanssani. Hyvin kyllä kirittivät vaikka se jäniksen homma pitäisi olla.. Onhan karjan ja polun välissä toki paimenaita, mutta kun monta tonnia karjaa laukkaa vierellä niin että maa tömisee, alkaa tuo kahden millin rautalanka näyttää aika toivottaman ohuelta seitiltä. Mielenkiintoisempaa kuin kaupungin pururadoilla :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)