Lasten Turku, day 4

Pianisti ja sellisti matkasivat tänään Sibeliusmuseoon. Paikka oli kiehtova, molempien mielestä. Pianistille vierailu oli jo aika mones, mutta sellistille elämän eka. Pikkusellisti sanoi museon olevan kaikkein paras paikka, voitti Turun linnankin. Sisäänpääsy oli vaivaiset 4 euroa aikuiselta ja pikkusellistin ikäiseltä pyöreät nolla. Museo on pieni, mutta viihdyimme siellä pitkään. Pikkusellistin sain houkuteltua sieltä pois vasta lupaamalla uusintakäynnin museoon. En olisi uskonut sen näin koukuttavan pientä :)

Museossa on esillä soittimia laidasta laitaan. Pianistille on museo todellinen taivas, mutta muitakin kuin kosketinsoittimia löytyy. Selloja kyllä vähän vähemmän. Sibeliuksen musiikista on runsaasti äänitteitä, ja näitähän pikkusellisti innostui kuuntelemaan. Uudestaan ja uudestaan hän palasi samoihin biiseihin ja laittoi laput korville. Täytynee laajentaa klassisen musiikin kuuntelua kotosallakin. Jos musiikki ja musiikin historia kiinnostaa, suosittelen!

Museon jälkeen päädyimme kansainvälisille markkinoille Aurajoen rantaan ja kävimme maistelemassa herkkuja. Ruokailupaikaksi valikoitui Tintå, Aurajoen rannalla sekin.Tintån palvelu on erinomaista. Lasten annoksia ei varsinaisesti erikseen ole, mutta aikuisen annoksen voi tilata kahdella lautasella, tai siis lankulla kuten Tintåssa tarjoillaan, eikä erillisiä puolittamismaksuja ole. Annoskoot ovat sen verran suuria, että meille jäikin vielä tästä yhteisestä annoksesta jäljelle. 

Alunperin oli aikomuksena päätyä päivän päätteeksi Kulttuurikuntoilureitille, mutta Sibelius-museossa vierähti yllättäen niin pitkään, ettei aikaa enää jäänytkään. Kulttuurikuntoilut jäivät toiseen kertaan. Kulttuurikuntoilussa on kyse kulttuurin ja kuntoilun yhdistelmästä: karttaa seuraamalla voit oppia kaikkea uutta Turusta ja reittejä on useamman sorttia. 

Ja kyllä, retki päättyi jälleen Satavan kyläkaupan jätskeille :)

Sibelius-selfie museon edustalla. Innostuneet :)

Sieltä se sello löytyy.

Cembaloa saa soittaa ihan luvan kanssa.

Pianistin taivas.

Tintå.

Lasten Turku, day 3

Kulttuuririentojen kohteeksi valikoitui tänään Turun linna. Pikkutyttönä se oli Käsityöläismuseon ohella ihan lempipaikkojani. 

Aloitimme retken Vaakahuoneen paviljongin saaristolaislounaalla. Paviljonki sijaitsee aivan joen tuntumassa ja terassilta näkee kivasti ohi lipuvia veneitä ja rantaelämää. Eikä se ruokakaan huonoa ole. Caesar-salaattipöytä on ollut vakiolounaamme ykkösprinsessan kanssa jo useaan kertaan. 

Turun linna on ehdottomasti kaupungin parhaita kohteita. Linna itsessään on tutustumisen arvoinen ja lisäksi linnassa on vaihtuvia näyttelyjä. Tänä kesänä voi tutustua linnan restauroinnin vaiheisiin sekä ihmisen ja lemmikin suhteisiin. Lemmikkejä kun ollut linnassakin jos jonkinlaista. Marakattikin on kuulunut lemmikkikalustoon :) Restaurointinäyttely ei kovasti lapsia kiinnostanut, mutta mielenkiintoista se oli äidin mielestä. Lemmikkieläimistä kiinnostuttiin vähän enemmän. Itse linna sen sokkeloineen oli kyllä kirpun mieleen. Lähes jokaisella ikkunatasolla piti juosta ja joka onkalo koluta. Tutustumista koko rahan edestä siis :) Kierros päättyy linnan puotiin, josta voi ostaa matkamuistoja tai vaikkapa linnanneidon asuja. Meille tarttui mukaan yksi linnanneidon hattu sekä kruunu. Niin ja rakennettava linnan pienoismalli. 

Linnassa on myös toimintaa eli pelkästään läpikävelyä ei kierroksen tarvitse olla. Matkalla löytyy palikoita, joista voi rakentaa itse oman linnan. Oma huoneensa on hoviasujen kokeilulle ja samaisessa huoneessa voi istahtaa valtaistuimelle ja ottaa vaikkapa kuvan muistoksi. 

Kulttuurikierros päättyi jälleen jokirantakävelylle. Siinä ohessa tuli kokeiltua pari pop up -kioskia. Kahvila Pure Hero tarjoaa raakaruokaa ja mm. maidotonta jätskiä. Tätä paikkaa on ennenkin kokeiltu eikä se pettänyt tänäänkään. Ei ihan ollut lasten makuun kuitenkaan banaani-kinuski -jäätelö, mutta äidin mielestä oikein hyvää. Kuten myös kahvijäde. Ja salmiakkijäde. Pure Herossa saa löhötä rennosti isoilla tyynyillä perinteisten tuolien sijaan. Pikkukirppu tilasi oman annoksensa Jäägurtista, josta siis saa jogurttijäätelöä lisukkeineen. Jäägurtissa saa tehdä itse oman annoksensa alusta alkaen. Tarjolla oli niin maustamatonta kuin vadelmajogurttijäätelöä ja lisukkeina marjoja, pähkinöitä sekä erilaisia karkkeja. Hinta tulee suoraan painon mukaan. 

Tällainen päivä tänään. Tässä alkaa jo jännittää mihin sitä huomenna päätyykään..

Vaakahuoneen paviljonki ja paljon kalaa.

Leluja ihmettelemässä Turun linnassa.

Näistä palikoista voi rakentaa oman linnan.

Linnanneito ratsailla.

Linnanneito ja hänen hovineitonsa.

Ihanat kahvilatuolit Pure Herossa.

Lasten Turku, day 2

Kun nyt kipinän saimme, jatkoimme kulttuuririennoilla. Lapsen pyynnöstä :) Tänään tutustuimme Turun tuomiokirkkoon ja kirkon museoon. Museon hinta aikuisilta 2e, lapset 1e ja alle kouluikäiset ilmaiseksi. Kallista ei siis ollut tämäkään lysti.

Ennen museovierailua kävimme Turun kauppatorilla täyttämässä piknik-korin mansikoilla, kirsikoilla, vadelmilla ja tomaateilla. Kojuja ja valikoimaa on torilla enemmän kuin tarpeeksi. Piknik-huovan levitimme Barkerin puistoon förin lähelle. Puistosta löytyy leikkikenttä ja puiston edustalta jätskikioski ja äidille kahvia eli oikein sopiva sijainti eväsretkelle. Eväsretken lomassa onnistuu myös föriristeily. Föri on lautta joka kulkee eestaas joen itä- ja länsirannan väliä. Föri kulkee tauotta koko päivän, ja ilmaiseksi, joten siihen on helppo hypätä miniristeilylle.

Tuomiokirkkomuseo oli siis pääkohteena. Museo sijaitsee kirkon yläkerroksessa ja vähän korkeapaikankammoista äitiä hirvitti... Lapsia korkeat näkymät vaan kiehtoivat. Hyvin se äidiltäkin sujui ja tutustuimme kirkon rakennushistoriaan. Ihan alusta asti kun kirkko ei ole yhtä massiivinen ollut vaan kirkkoa on rakennettu lisää vuosisatojen varrella. Yläkerran museota enemmän nelosprinsessaa kiinnosti alakerran hautakappelit. Ne olivat jänniä. Kierroksen lopuksi sytytimme vielä kynttilät isovanhempien muistolle.

Tällä kertaa päätimme Turku-päivämme Aurajoesta vähän alaspäin Satavan kyläkaupalle. Vanhoissa kyläkaupoissa on tunnelmaa, etenkin meidän omassa :)

Helliä hetkiä Barkerin puistossa.

Föri, kuvattu jo vappuna.

Matkalla Turun tuomiokirkolle.

Turun tuomiokirkkomuseo

Tuomiokirkon hautakappeli.

Ihan paras kyläkauppa :)

Lasten Turku

Turussa on paljon koettavaa ja tapahtumia lapsille. Miksi siis mennä Aurajokea edemmäs kalaan kun läheltäkin löytyy paljon :) Olemme katsastaneet lähikohteita monesti ennenkin ja tänään lähdimme kokemaan murto-osan lisää Lasten Turusta kolmos- ja nelosprinsessan kanssa. Prinsessat valitsivat kohteeksi Luostarinmäen käsityöläismuseon, joten sinne siis ja loput kohteet valikoituvat impromptu. (Tai jos ihan totta puhutaan, niin Seikkis eli Kupittaan seikkailupuisto oli eka valinta, mutta siellä olemme jo tänä kesänä pari kertaa päivämme kuluttaneet niin tämä äiti laittoi typyt valitsemaan uudestaan.)

Käsityöläismuseo on aina vinha paikka. Käymme siellä lähestulkoon joka kesä. Oli muuten yksi lempipaikoistani jo lapsena. Vanhat sokkeloiset talot ovat jännittäviä ja tänään pääsimme näkemään useiden käsityöläisten kädenjälkiä ja kuulimme oppailta mielenkiintoisia tarinoita vanhoista asukkaista. En ennen tiennytkään, että vielä 1980-luvulla on alueella asuttu. Prinsessatkin kiinnostuivat kuulemaan oppaiden historiikkeja.

Nykyaikaisen sivistykseen pariin keskustaan kun pääsimme, ajoi kohdallemme Jokke Jokijuna ja hyppäsimme vauhdilla kyytiin. Juna puksutti Turun Linnan kautta takaisin jokirantaan ja vaihdoimme Jakke Jokilauttaan, jonne pääsi samalla lipulla kuin junaankin. Jokilautalla oli räiskäleristeilyt eikä hinnalla pilatut. Räiskäle maksoi euron ja lisukkeet kukin toisen euron. Lisukkeet sai ihan itse annostella. Meidän neidit veti maltilla, mutta viereisen pöydän pikkupoika näytti hautautuvan kermavaahtoon. Kaiketi siellä alla räiskäle oli :D Niin, ja haettiin sitten santsikierroskin kun niin halpaa ja hyvää oli :) Junassa näkee paljon Aurajokirantaa ja lautalla näkee turkulainen hieman uutta näkökulmaa kun tuossa joessa ei niin usein tule käytyä. Lautta voitti lasten mielestä hauskuudessaan junan. Liekö räiskäleillä ollut osuutensa..

Tähän astiset kokemukset olivat vieneet yllättäen jo monta tuntia ja iltapäivän päätteeksi sulattelimme räiskäleitä jokirantakävelyllä. Näin kesällä on hauskaa kun jokiranta täyttyy ihmisistä ja vilinää riittää. Aurajoen rantaan on ilmestynyt kivoja pop up -tyyppisiä pikkukioskeja ja suunnittelimmekin jo valmiiksi, mihin niistä seuraava reissu suuntautuu: kuulemma kaikkiin :D Turkupäiviä jatkamme toki myös kulttuurin parissa.

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Käsityöläismuseossa on tunnelmaa.

Jokke Jokijunasta näkee paljon laivoja.

Jakke Jokilautta

Aurajoen rannalla.

Jäägurtissakin saa rakentaa itse oman annoksensa.

 

Arkistokuva viikon takaa Seikkiksestä.

Vaihtoehtoiset jädet kokeilussa

Prinsessat toivoivat jätski-iltaa, joten jätski-ilta pidettiin. Päätimme tällä kertaa kokeilla vaihtoehtoja perinteisellä jäätelölle. Olemme useaan otteeseen tehneet itse jäätelöä ja sorbetteja ja monenlaisilla resepteillä. Nyt lähti kokeiluun trendireseptit kera avokadon, banaanin ja kookoksen. Näissä jädeissä ei siis ole lainkaan maitotuotteita, ei lisättyä rasvaa eikä valkoista sokeria. Makeutusaineena on agave-siirappi ja tarkoituksena oli käyttää makeutukseen myös taatelia, mutta sehän tietty unohtui kauppaan. Vaikka lisättyä rasvaa ei ole, löytyy rasvaa mm. avokadosta ja kookoksesta eli eivät nämä ihan kevyttuotteita ole :) 

Raatina ja kokkaajina toimivat 14-vuotias kakkosprinsessa (Vilja), 11-vuotias kolmosprinsessa (Meikku), 6-vuotias nelosprinsessa (Kirppu) ja niiden äiti.

Ideat ja reseptit etsimme netistä vähän muokkaillen ja finaaliin pääsivät:

1. Limettikookosjäätelö
2. Avokadomansikkajäätelö
3. Mustikkakookospehmis
4. Banaanisuklaajäätelö
5. Nice cream eli banaanipehmis
6. Avokadominttujäätelö

Kuten jo nimistäkin huomaa, on kaksi jädeä tehty banaanipohjaan, kaksi avokadoon ja kaksi kookokseen. Tosin avokadopohjaiseen mansikkajädeen tuli mukaan yksi banaani, joka tuntui yllättävän vahvana lopputuloksessa. Ei kylläkään haittaa, jos banaanin mausta vain pitää. Banaanisuklaajäätelössä mukana oleva maito valikoitui meillä kookokseksi, mutta mieto maku ei suklaan läpi maistunut. Käytimme siinä Alpron juotavaa kookosmaitoa, ei siis sitä säilyketölkissä olevaa kookosta.

Limettikookosjäätelö

 

Limettikookosjäätelö löytyi Karita Tykän resepteistä Iltasanomien sivulta (linkki alla). Jätskimuotteja meillä ei ollut, joten teimme perinteisesti kulhoon tämän annoksen ja hunajan tilalla käytimme agavesiirappia 2 rkl.
Kirppu: Liikaa kookosta, ei tykännyt lainkaan.
Meikku: Paljon kookosta, maku ok.
Vilja: Kookoshiutaleet häiritsivät, muuten maku ok.
Äiti: Maku hyvä ja pehmeä, hiutaleiden vuoksi rakeinen.



http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000000779127.html
 
Avokadomansikkajäätelö

Karita Tykän resepti Iltasanomista tämäkin (linkki yllä). Hunajan tilalla jälleen agavesiirappi ja nesteenä käytimme mustikkapehmiksesta yli jääneen kookosveden. Mustikkapehmikseen kun käytettiin vain kookoksen jähmettynyt kermamassa jäi kookosvesi purkista ylijäämäksi. Sitä olikin tasan tarvittavat 2 dl eli mustikka- ja mansikkajäätelöt sopivat hyvin yhteen :)

Kirppu: Maku tosi hyvä ja raikas.
Meikku: Raikas.
Vilja: Hyvää pieninä määrinä.
Äiti: Maistui turhankin voimakkaasti banaanille. Puolittaisin banaanin määrän.

Mustikkakookospehmis

Google-haulla "kookos pehmis" löytyi tämä resepti. Makeutusaine vaihtui jälleen siirappiin ja mantelivoin jätimme kokonaan pois.

Kirppu: "Ei". Pahaa.
Meikku: Hyvää. Kookos maistui paljon, mikä tämän raatilaisen mielestä oli siis hyvä asia.
Vilja: Liikaa kookoksen makua, mustikkaosuus hyvä.
Äiti: Makein jädeistä. Kookosfanina pidin vahvasta kookoksen mausta ja se sopi hyvin yhteen mustikan kanssa.
http://tuulia.co/fi/uudet-uljaat-pehmikset/


Banaanisuklaajäätelö

Myös tähän idea löytyi Karita Tykän resepteistä samaiselta Iltasanomien sivulta. Käytimme 2 rkl agavesiirappia ohjeessa mainitun hunajan tilalla ja maitovaihtoehdoista valitsimme kookosmaidon.
Kirppu: Tuoksuu hyvälle. Muuten hyvää, mutta noi palat (koristeena käytetyt kaakaonibsit) pahoja. 
Meikku: Maku ok. Ei maistunut kuin suklaa ja se on vähän huono asia.
Vilja: Ihan ok.
Äiti: Maku oli ihanan suklainen.


 

Nice cream eli banaanipehmis

Tähän ei sen kummempia reseptejä kaivattu. Kokeilimme yhden raaka-aineen jätskiä:  Pikkaisen mustunut banaani pilkottiin viipaleiksi pakastimeen ja surautettiin kohmeiset palat sauvasekoittimella pehmikseksi. Mitään mausteita tai makeutusta emme tähän satsiin laittaneet, vain koristeeksi hieman kaakaonibsejä, mitkä voi korvata vaikkapa suklaarouheella, jos ei superfoodvillitystä ole omassa ruokakaapissa havaittavissa.
Kirppu: Tosi hyvää.
Meikku: Vähän makeaa, muuten tosi hyvää.
Vilja: Hyvää.
Äiti: Ihan parasta. Koostumus yllättävän pehmismäinen. Jatkoon :)


Avokadominttujäätelö

Resepti valikoitui et-lehden artikkelista helppoutensa vuoksi. (Ja taisipa olla käyttämäni haun ensimmäinen osuma.) Hunajan vaihdoimme agavesiirappiin, muuten noudatimme ohjetta. Kuumaa vettä emme käyttäneet, mutta lisäsimme hieman limemehua lopuksi kun jäätelö oli tosiaan hieman tönkköä kuten ohjeessa arveltiinkin.

Kirppu: Liikaa minttua, muuten ihan hyvää. Minttu kuulemma esti muun maun.
Meikku: Liikaa minttua.
Vilja: Minttu maistuu vahvasti, mikä oli siis tämän neidin mielestä hyvä asia ja minttu peitti kivasti avokadon maun. Yllättävän hyvää.
Äiti: Raikas, minttua vähentäisin kyllä hieman.
http://www.etlehti.fi/artikkeli/koti_ruoka/reseptit/avokadojaatelo

Yhteenvetona voisi todeta, että parempia kuin kuvittelin, mutta eivät oikeaa jädeä voita. Yllättävän lähelle tunnelmaa tosin näilläkin pääsee. Terveellisyys ja helppous lisäksi tasapainottavat vaakaa ja osa näistä jääkin reseptivalikoimaamme perusjäden rinnalle.
 
Suosikeiksi päätyi Kirpun mielestä avokadomansikkajäde ja banaanipehmis. Meikun mielestä parasta oli avokadomansikka. Viljan mielestä parhaat olivat banaanisuklaa, banaanipehmis ja avokadominttu ja äidin ehdoton suosikki oli banaanipehmis. Santsikierroksilla (huom.monikko!) eniten suosiota kerrytti kyllä tuo nice cream eli banaanipehmis. Se kun oli helpoin valmistettavakin, vain yhden raaka-aineen tuote, niin tätä tullaan kesän aikana tekemään uusiksi ja usein. Nyt on jo huomista varten uudet banaanin palat odottelemassa pakastimessa. Nam :)

Kesän jäätelöreseptit ja reseptikannu

Kulhon Jäätelötehdas

Miltä naisen pitäisi näyttää?

Silmiini osui juttu miten minunlaiseni naisen pitäisi pukeutua ja taisin vähäsen kilahtaa :D Olen siis lyhyt ja yli kolmekymppinen mikä ilmeisesti tarkoittaa jotain minulta piiloon jäänyttä koodia pukeutumisessa (ja vähän enemmänkin kuin yli kolmekymppinen, mutta kirjoituksen mukaan tuossa meni jo se raja..). Otsikkona artikkelissa taisi olla ”Pukeudu ikäsi mukaisesti” tai jotain vastaavaa. Jäin sitten selaamaan artikkelin alla suositeltuja artikkeleja lisää ja löysin vaikka mitä mielenkiintoista. Nyt tiedän, että minulta on kiellettyä ainakin: pinkki väri, bikinit, siistimätön ponihäntäkampaus, tennarit, minihame....

Lehdet ja netti ovat pulloillaan näitä: Mitä yli 30-vuotias nainen saa ja ei saa pukea, mitä lyhyen ei pitäisi pukea, mikä on sopiva keski-ikäisen naisen hameen pituus, miten pienirintaisen olisi syytä pukeutua, nainen tule muuttumaan, lyhyet/pitkät hiukset eivät sovi tietyn ikäisille, mitä äidin ei pitäisi tehdä, mitä äidin pitäisi tehdä, mitä äidin pitäisi tehdä jos äiti teki jo jotain mitä äidin ei pitänyt tehdä tai äidin olisi pitänyt alkujaankin tehdä toisin. Näitä riittää ja varmasti joka aiheesta joku on jo kirjoittanut.

Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, miten lähes poikkeuksetta lukemissani artikkeleissa on kirjoittajana nainen. Nainen kertomassa sallitut ja kielletyt, nainen lokeroimassa meitä naisia johonkin tiettyyn muottiin. Myös mitä varttuneempi nainen, sen varmemmin katsotaan oikeudeksi arvostella nuorempia. En ainakaan itse ole törmännyt artikkeleihin joissa miehet kieltävät naisilta vaikkapa sen minihameen. Itse muistan teiniajoilta juhlan, jossa aikani kuuntelin naisten keskustelua pukeutumisesta. Sain samalla neuvoja miten pukeutua jotta näyttäisin hoikemmalta. Taisi se hameenhelmakin olla tätien mielestä liian lyhyt. Mainittakoon, että teininä olin urheileva joten ns. paino-ongelmani ei kait kovin suurta laatua ollut. Toki tuolloin ihannoitiin lihasten sijaan hoikkuutta eli laskettelijan reidet ja pakarat eivät kuuluneet joukkoon. Sain kuulla joukon totuuksia ja vaakaraitainen hameeni taisi niitä innoittaakin. Pystyraidat kuulemma hoikentavat ja minunkin kannattaisi kokeilla niitä. Siis miten niin ja siis mitä väliä?

Kokeilin muuten erään kerran pystyraitaista mekkoa. Ihan sellaista perustavallista vartalonmyötäistä mekkoa. Pepun kohdalta raidat venyivät ympäriinsä niin, että näky muistutti lähinnä vesimelonia. Tämäkin on ihan fine jos vesimelonina viihtyy. Mulla jäi leninki kauppaan kun näky nauratti minulta vedet silmistä.

En myöskään tiedä onko vartaloni päärynä vai omena vai mallia A tai Y tai X (näitä en ole edes ymmärtänyt eikä kiinnosta). Minä itse päätän mikä vaatekappale tuntuu kivalta ja se riittää. Jos epäilen omaa peiliäni kysyn toista mielipidettä vaikka teineiltäni. Vastaus on tiukka tai tosi rankka riippuen siitä pitääkö heidän näyttäytyä äidin asun kanssa julkisesti. Tai sitten vain laitan haluamani asun. Elikkä näin. En etsi tätä tietoa naistenlehdistä. Vartaloni on mallia Minä.

En kuitenkaan koe tarvetta heittäytyä toiseen ääripäähän. Usein tämän keskustelun mielestäni vesittää näkökulma, ettei keskitietä ole. Jos löytyy artikkeli raskausarpien peittämisestä, on seuraavan artikkelin aihe niiden esittely tilanteessa missä tahansa. Kyllä niitä raskausarpia löytyy minultakin, kuten näkyy vartalossa myös ikääntyminen, imetys ja paljon muutakin. En ”virheitäni” paniikinomaisesti peittele mutten tuo esillekään. Eikä tarvi kun en halua :) Kyllä minä peiliin useimmiten katson ennen kuin kotoa lähden. En vain katso sitä ulkopuolisten vaatimusten silmin.

Vakavampi näkökulma asiaan on meidän itsetunto. Eikö kukaan kelpaa sellaisena kuin on tai haluaa olla? Pitääkö kaikkien mahtua samaan yleisesti ihannoituun muottiin? Esimerkiksi perheväkivallan uhreja on lähes poikkeuksetta mitätöity ja alennettu käyttämällä hyväksi ulkonäköön kohdistuvaa kritiikkiä. Niin myös minua. Kerran minua pyydettiin ohjelmaan, jossa olisin kertonut tarinani ja muuttunut. Tarinani kertominen on jotain mitä olen paljon tehnyt ja teen edelleen. Mutta muuttuminen? Ohjelmaan osallistuminen vaati myös muutoksen ulkonäköön. Uusi tyyli, uudet hiukset, uusi meikki. Enkö siis kelvannut vieläkään? Onneksi omista kokemuksista oli jo tuossa vaiheessa aikaa ja ajattelin vain, että minähän haluan nimenomaan näyttää, että olen hyvä tällaisena. Sen viestin haluan vertaistukea tarvitseville jakaa. En näyttää, että ollakseni hyvä minua pitäisi vielä edelleen muuttaa. Se kun on pahinta myrkkyä mitä alistetulle ihmisille voi antaa: Et kelpaa muillekaan, et ainakaan sellaisena kuin olet. Eikä pahalla ohjelman tekijöille, he tuskin osasivat tätä näkökulmaa itse miettiä.

Meille jaetut ohjeet eivät lopu pelkästään ulkonäköön. Myös käyttäytymiselle on omat koodinsa. Eniten ohjeita kait löytyy lasten hoidolle. Itse olen törmännyt kyselyihin ja jopa suoriin kommentteihin itsekkyydestäni kun liikun paljon. Miten raaskin jättää lapsiani hoitoon? No, hyvinpä hyvin :D Teinitkin kiittää; ne kun eivät ihan oikeesti halua olla äitinsä kanssa 24/7. Sitä paitsi: Onnellinen äiti – Hyvä äiti. Tällä metodilla meillä mennään. Ja vielä pienenä lievennyksenä: Meillähän lapset liikkuu mukana vaikka hoitoon joskus joutuvat. Kukin tyylillään tässäkin kohtaa, eikös vain.

Innostuin kyllä lukemieni artikkelien myötä laatimaan omat ohjeet miten pukeutua ja miten käyttäytyä. Nämä pätevät yli kolmekymppisille naisille, alle kolmekymppisille ja myös miehille. Ja vielä pari mallisuoritusta kuvitusten kera omasta arjestani :D :D Olkaapa hyvä:

1.  Do whatever makes you happy!
2. Wear whatever makes you happy!

Lähdössä treeneihin Urheilupuistoon.

Lähdössä Turun avoimiin pujottelukisoihin.

Hetki ennen kisastarttia.

 

Etsi kuvasta kolme keski-ikäisen virhettä.

#ootd