UUTTA!!

VERTAISTUKEA!! Facebook-yhteisössä toimii vertaistukiryhmä perheväkivaltaa kohdanneille naisille. Voit liittyä ryhmään ottamalla yhteyttä: miafitnessblog@gmail.com Nyt Turussa myös keskusteluryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa. Lisätiedot sähköpostista ja blogista!

lauantai 28. kesäkuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #93 Keskiaikaiset markkinat

Kaikenlaiset kesätapahtumat ovat kivoja. Keskiaikaisilta markkinoilta löytää vaikka mitä kivaa: lampaita, karusellia, monenlaisia tapahtumia.

 

torstai 26. kesäkuuta 2014

perjantai 13. kesäkuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #91 Onnellisia lapsia Lintsillä

En ole mikään sirkushuvien kannattaja vaan haluan lasten kanssa perusarkea ja yksinkertaisuutta. Käpylehmiä hypersuperlelujen sijaan, mökkeilyä mieluummin kuin elämysmatkoja. Kesäillat ovat menneet lauta- ja palapelien parissa ja tietsikka pysynyt kiinni useat päivät. (Niinpä sitten onnellisuuspäivityksetkin taas laahaavat perässä.)

Vaikka vanhanaikainen äiti olenkin, täytyy välillä innostua nykyajasta.. Niinpä päätimme lähteä Lintsille lasten toivomuksesta pitkästä aikaa. Päivävalinta osui Suomen sateiseen kesäpäivään eikä nyt niin kovin lämmintäkään ollut. Kivaa oli!








torstai 12. kesäkuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #90 Ykkösprinsessani on lukiolainen

Yhteishaun tulokset ilmestyivät tänään ja nyt olen ylpeä lukiolaisen äiti. Ensimmäinen vauvani on kohta aikuinen. Hassua kun juurihan vasta itsekin kirjoitin..

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #89 Abba-ilta

Ilta meni tanssien vuoroin pihalla ja vuoroin sisällä kakkosprinsessan toimiessa dj:nä. Abbaa se sitten oli..

Dancing queens

maanantai 9. kesäkuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #87 Sisaruspeti

Kaikki prinsessani (koiraa myöden..) samassa pedissä tuhisemassa. Vaikka yöunia arvostankin, ei pieni valvominen tällä seuralla haittaa.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Mitä jos?

Aamun aikaisilla hetkillä, yksin hereillä, ehtii tuumia kaikenlaista. Tuhinaa kuuluu ja saa rauhallista aikaa yksin. Ihan paras hetki tehdä vaikkapa töitä. Samalla tosin tulee mietittyä monta muutakin asiaa. Juuri tänä aamuna vääjäämättä palaa mieli eiliseen, jälleen yhteen kohtaamiseen pahoinpitelijäni kanssa.

Näitähän siis vain tulee koko ajan lisää. Eilen osituskokousta, jälleen. Miten sitäkin joku on kyennyt venyttämään jo 3,5 vuotta erosta? Uusia vaatimuksia kun löytyy. Toki niitä tarvitaan, ne kun ovat enää ainoa tapa saada minua paikalle. No mutta siihen eiliseen. Tapanani on näissä tilanteissa ollut olla paikalla valmiiksi hyvissä ajoin. Sekä kohteliaisuudesta että siksi, että saa yksin saapua paikalle.

Aamuinen paniikki alkoi iskeä kun matkalla kokoukseen tuli toisen osapuolen auto vastaan. Tajusin, että hänet on jo tuotu paikan päälle ja vieläpä aikaisin ja pelästyin mitä siitä seuraa. Pulssi nousi ja sydän takoi kun tajusin, että joku saattaa odottaa jossain porraskäytävässä minua. Helpotus oli suuri kun törmäsin avustajaani jo heti auton ulkopuolella, ei tarvinnut kulkea yksin.

Onnekseni paniikki osoittautui muutenkin turhaksi. Ei vastapuolta näkynyt paikalla lainkaan, eikä näkynyt muuten vähään aikaan. Jäin miettimään olisiko näkynyt, jos olisin ollut yksin. Ja mitä olisi tapahtunut?

Nämä hetket saavat pulssin nousemaan ja adrenaliinin kiihtymään. Aina sitä jää ajattelemaan: "Mitä jos?" Mitä kaikkea voisikaan tapahtua. Näistä peloista ei voi koskaan kokonaan irroittautua, eikä toisaalta pidäkään. Pelon tarkoitushan on ennakoida vaaraa ja auttaa suojautumaan. Pelko on siis varsin hyödyllinen mekanismi vaikka ei kiva tunne olekaan.


Tänään kuitenkin turvassa, työpäivä odottaa, ja aurinkokin paistaa varmasti tuolla jossain pilvien takana :)

 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #84 Lasten rehellisyys

Tykkään tehdä ruokaa ja tykkään keksiä kaikenlaisia erikoisia juttuja lapsille, välillä kauniita, välillä hauskoja ja mitä milloinkin. Useimmiten nämä jutut uppoavat kuin häkä mutta toisinaan menestys ei ole kovin suurta. Punajuurella vaaleanpunaisiksi värjätyt rusettimakaronit kuuluvat jälkimmäiseen sarjaan.

Pienet ruokakriitikot tekivät rehellisesti selväksi, mitä mieltä ruseteista olivat. Ketä diplomaattisemmin, ketä vähän vähemmän.. Ja suloistahan se on miten aidosti nuo kommentit kumpuavat. Ei häpeilyä eikä kiertelyä vaan suoraa puhetta! Aikuinen olisi vaan niellyt makaronit kohteliaasti ja ehkä jopa kehunut, ja siitä hyvästä varmasti joutunut seuraavallakin kerralla pinkin makaronikulhon ääreen. 

Rehellisyys kannattaa. Näitä makaroneja ei enää meidän ruokapöydässä näy :D