#satasyytäollaonnellinen #52 Kissan ristiäiset

Vähän taas onni unohtunut.. Ei niin, että onni kadonnut olisi, mutta se aika tietokoneen äärellä, mutta palataan hetkiin jälkikäteen tipoittain.

Kissan ristiäiset oli piristävä sunnuntain tapahtuma. Kissa sai nimen, äiti sai kunnian toimia pappina ja ristiäisherkkuja syötiin. 

#satasyytäollaonnellinen #51 Lauantai-ilta koirapuistossa

Iltalenkillä teimme mainion löydön: Koira-aitaus ihan lähinurkilla. Koiraprinsessamme mielestä oli sitten paras löytö ikinä kun sai vapaana juoksennella ihan mielin määrin.

 

#satasyytäollaonnellinen #50 Perjantai-ilta leikkipuistossa ja vähän muuallakin

Laskettelurinteiltä leikkipuistoon ja leikkipuistoista äyriäispatojen äärelle. Hyvä reitti :)

Talvikausi päättyy jo meidän kotirinteillä. Ei kiva, mutta sellainen oli tämä talvi. Lyhyestä talvesta huolimatta nousuja on kertynyt kolmos- ja nelosprinsessalle aika liuta. Ykkösprinsessankin sain pitkästä aikaa kotirinteeseen ja ihan oma-aloitteisesti vielä pyysi iltarinnettä kera äitivanhuksen. Perjantaina vietimme viimeiset laskut kevätlumilla. Oppipahan pikkuneiti vielä illan lopuksi itse ottamaan hissikapulan. Monta uutta taitoa ehti tulla tänä talvena, sinnikäs neiti kun on.

Ykkösprinsessa on innostunut viemään nelosprinsessaa leikkipuistoihin ja kun teini ihan vapaaehtoisesti haluaa perjantai-iltaa äidin ja pikkusiskon kanssa puistossa viettää, ei äiti voi olla jälleen kerran kuin onnellinen. Puistoja pitää toki vaihdella ja tämän iltainen puisto oli lähipuistomme jossa prinsessat ovat jo pieninä puistotätipäiviä viettäneet. Puisto oli remontoitu ja laitteet vaihdettu hienoihin uusiin. Iltahämärässä ei kaivattu kuin pientä valaistusta vaikka toki hämärätunnelmakin toimi.

Reippaan ulkoilun jälkeen on mukava päättää ilta äyriäisillä :)

Miten väkivalta vaikuttaa lapsiin?

Vielä on perheväkivallan tunnistaminen liian vähäistä. Edistystäkin tokin on. On mukavaa huomata, että aihe on huomioitu mm. koulutuksissa. Koulutusseminaareihin yhä enenevässä määrin halutaan kokemusasiantuntijoita kertomaan miltä väkivalta ja sen uhka tuntuu. Tämä on tärkeää, sillä kaikkea perheväkivaltaan liittyvää kun ei osaa edes kuvitella sitä kokematta. Itse olen kierrellyt jo useissa tapahtumissa kertomassa uhrin asemasta ja poikkeuksetta ovat kuulijat kokeneet luentoni hyödyllisiksi ammatissaan. Hyvä näin, sillä ilmiöstä on puhuttava ja tehtävä se tunnetuksi jota siihen osataan puuttua. Tässä kohdin on pakko kyllä vähän hehkuttaa ylpeänä palautteitani. Tässä niistä yksi, kuulijan luvalla julkaistuna:

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli kuulla uhrin näkökulma. Haluisin lähettää hänelle terveisiä kuinka hurjan rohkea hän oli ja olen todella kiitollinen siitä että hän tuli jakamaan meille omakohtaista tietoa koetusta. Hänen puheestaan huokui analyyttinen käsittelytapa, jossa hän puhui yllättävän puolueettomasti, syyllistämättä väkivallan aiheuttajaa teoistaan. Oli hienoa kuulla että hän oli saanut purettua tuntemuksiaan blogin muodossa, sekä sitä kautta saanut ja antanut vertaistukea muille. Tämä on todella sitä aitoa yhteisöllisyyttä nykyajan teknologiaa hyödyntäen parhaalla tavalla. Hänen puheestaan huomasi kuinka jokaisen perhe-ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneen hoitopolku voi edetä eri tavoilla, vaikka apua olisikin tarjolla. Hänen tapauksessaan tärkeimmässä intervention roolissa ei ollut hoitohenkilökunta, vaan hän itse ja hänen läheiset.

Luentosi auttoi todella monia ammattilaisia ja tulevia ammattilaisia vaikean ja vieraankin teeman ymmärryksen lisäämisessä!

Samalla kun seminaareja kiertelen, opin itsekin kaikenlaista. Usein puhujina on oikeustieteen, psykiatrian, psykologian, sosiaalitoimen, poliisin ja oikeuslaitoksen ammattilaisia. Kuuntelen aina muutkin luennoitsijat tarkkaan ja poimin informaatiota toivoen itsekin saavani apua siihen miten perheemme tästä vielä selviytyy.

Helmikuussa Vantaalla ollessani opin mielenkiintoisia ja ikäviäkin seikkoja väkivaltaa pelkäävien lasten oireiluista. Tyypillisiä oireita ovat mm. yökastelut, koulukiusaaminen ja oppimisvaikeudet. Siis ihan kouluikäiset voivat olla yökastelijoita eivätkä ongelmat rajoitu edes öihin. Koulukiusaajien ja –kiusattujen joukossa molemmissa on runsaasti väkivaltaa perheessään kokeneita.  Jo pieni vauva saa vaurioita kuullessaan väkivaltatilanteita ja nämä voivat näkyä myöhempinä oppimisvaikeuksina. Siinä sitä listaa ja tämähän on vain alkusoittoa kaikista mahdollisista oireista.

Tutkimusten mukaan (ja ihan suomalaisten sellaisten vaikka itse en lähdettä muistakaan) on suurimmassa osissa perheväkivaltatapauksista sen harjoittaminen tai vastaanottaminen ”perittyä”. Tämä siis tarkoittaa sitä, että yleensä jompikumpi puolisoista, oli se sitten se alistunut tai alistava osapuoli, on kokenut väkivaltaa lapsuudessaan. Kokeminen tässä kohdin tarkoittaa niin sen kohteena olemista kuin sen näkemistä ja tiedostamista.

No mitäs näillä tiedoilla sitten tekee? Historiasta kannattaa tietysti oppia ja hyödyntää sitä tulevaisuuteen. Tutkimukset kertovat meille miten ehdottoman tärkeää on katkaista väkivallan kierre jo pelkästään lastensa tulevaisuuden takia. Kukapa meistä vanhemmista haluaa lapsensa harjoittavan tai vastaanottavan väkivaltaa omassa parisuhteessaan aikuisena? Riski siihen on kuitenkin erittäin suuri, ellei väkivaltaa kotona katkaista. Kuten on riski suuri oirehtia muillakin tavoin. Aiemmin lueteltu lista kun on vain murto-osa kaikista väkivallan mahdollisista seurauksista. Näitä ei ehkä tule jokainen äiti tai isä miettineeksi vaan helposti sorrumme ajattelemaan, että eihän se lapsi ole kohteena.. Tai eihän se lapsi tiedä..  Pitääkin siis aina muistaa, että lapsi kokee väkivaltaa vaikka iskut eivät häneen kohdistuisikaan. 

Niin ja se jälkimmäinen harhaluulo: Kyllä ne muuten tietävät.

#satasyytäollaonnellinen #49 Uusi vertaistukiryhmä

Vertaistukiryhmä minulla on jo jonkin aikaa ollutkin netissä, mutta tänään sain tilat "live-ryhmälle" eli pääsemme kokoontumaan kasvotusten. Olen kokenut nettiryhmän erittäin tärkeäksi ryhmäksi, myös minulle itselle, ja on ihanaa laajentaa tukiverkostoa eteenpäin. Tarvetta ainakin on ja enenevässä määrin.

#satasyytäollaonnellinen #48 Vauhdikas iltalenkki

Laskettelukausi alkaa olla lopuillaan näillä leveysasteilla, joten uutta lajia aloitellaan jo pikkuhiljaa. 

 

#satasyytäollaonnellinen #47 Aamiainen aamuauringossa

#satasyytäollaonnellinen #46 Iltajumppa

Tai ehkä ennemminkin iltarieha :)

 

#satasyytäollaonnellinen #45 Elämäni eka sellotunti

Musiikki on tärkeä osa elämääni. Pianonsoiton aloitin jo 5-vuotiaana ja siitä asti se on ollut voimakkaasti elämässä mukana. Koulujen kuorot ja konsertit ja bändit on kaikki tahkottu läpi ja soittimiakin tullut kokeiltua useampia. Bändejäkin tuli perustettua, mm. hehkeä tyttöduo yläasteaikaan :) Jousisoittimia en ikinä ole soittanut ja nyt päätin tämän aukon elämästäni täyttää. Elämääni astui siis uusi rakkaus: sello.

Ekaa sellotuntia odottelin innolla vanhan kouluni käytävällä muiden oppilaiden seassa. Muiden oppilaiden ikä lienee ollut siinä 8-9 paikkeilla, mutta minä hihkuin intoa vähintäänkin yhtä paljon kuin ne muut. Yllättävän vaikeaa oli opetella soittoasentoa ja kun olisi vielä rentonakin pitänyt pysyä sello jalkojen varassa tuettuna. Jousikädenkin pitäisi olla rento mutta jousta ei silti kuulu pudottaa. Vaikea yhtälö jota harjoittelen sitten ekan viikon. Ei ihan helppo laji mutta en sitä kyllä odottanutkaan.

Pikku vinkki muille aloittelijoille: Hame ei sitten ole paras asuste ekalle tunnille..

#satasyytäollaonnellinen #44 Arki-illat

Prinsessa jumppaan, toista viemään, yhtä hakemaan, toista hakemaan. Välihetkinä ruoanlaittoa, siivousta ja kauppareissu. Tämän jälkeen oma jumppa. Hektistä toisinaan, mutta hyvin koordinoituna menee jo ihan rutiinilla. Näistä illoista meidän arki rakentuu enkä vaihtaisi sohvan pohjalla löhöilyyn, vaikka onhan sekin kivaa toisinaan. Tavallinen arki on ihan parasta!

#satasyytäollaonnellinen 43# Himos

Tämä paikka on yksi lemppareista. Eihän sitä aina voi Lappiin asti matkata, joten onneksi pitkiä rinteitä löytyy lähempääkin. Rinteet olivat aivan täydellisen upeassa kunnossa, jonoja ei lainkaan ja aurinko paistoi. Pitkästä aikaa mulla oli seuralainen joka laski yhtä kovaa kuin minä :)

 

#satasyytäollaonnellinen #42 Texmex-illallinen kahdelle

Rinnepäivän päätteeksi texmex-illallinen kera ykkösprinsessan.

#satasyytäollaonnellinen #41 Martat

Ei ehkä niin perinteiset martat, mutta kerran kuussa kokoontuva äänekäs naislauma kuitenkin :) Neljä rakasta ystävääni jo nuoruusajoilta emmekä koskaan kyllästy toisiimme! Teini-iässä kuljimme jätskikerhon nimellä ja erityisen suosittuja kokoontumisaikoja tuolloin oli ruotsin tunnit. Nimiä on ollut matkan varrella muitakin; nyt se on vakiintuneesti Martat. 

Martat ovat olleet tukenani vuosien varrella, niin hyvässä kuin pahassa. Erityisen tärkeää marttojen tuki oli toipuessani perheväkivallasta, mutta ihanaa on ollut jakaa hyvien ystävien kanssa elämän hauskatkin asiat. Kiitos ihanille Martoille kaikesta tästä <3

Vaikka kaikki martat erittäin valokuvauksellisia ovatkin, päätyi kuvaan kuvausteknisistä syistä Blankon broilerisalaatti. Hyvää muuten sekin. 

#satasyytäollaonnellinen #40 Tangle teaser

Toimii! Sanoisin, että rahoilleen saa tässä kohdin ehdottomasti vastinetta. Harjaaminen ei revi hiuksia ja lapsi harjaa itsekin mielellään. Kukkapurkkiin saa vielä söpöimmät pompulat säilöön. En olisi uskonut ellen itse olisi kokeillut. Niin paljon tämä pieni kukkanen on helpottanut aamupuuhiamme.

#satasyytäollaonnellinen #39 Kiinalainen ruoka

Maailma olisi kovin paljon ankeampi ilman aasialaista keittiötä, etenkin kiinalaista. Meidän perheessä se on ollut lempparina jo vuosikausia. 

Sunnuntai, briokisat, aurinko, hyvä leffa, hyvää ruokaa, perhe. Simppelit ainekset, hyvä päivä. 

#satasyytäollaonnellinen #38 Prinsessat kasvaa ja varttuu

On ihana seurata miten omat prinsessani kasvavat. Moni asia muuttuu matkan varrella kun lapset alkaa itsenäistyä, pohtia ja suunnitella tulevaisuuttaan.

Onneksi jotkin asiat pysyvät. Meillä ne on laskettelu, musiikki ja sohvalla löhöily. Teinikin viihtyy edelleen äidin kainalossa, rinteessä ja pianon äärellä. Jopa lauantai-iltana :)

Minussa lienee jotain pahasti vialla, sillä en koe ajan menneen liian nopeasti enkä haikaile vauvavuosien perään. On ihan kivaa, että elämä muuttuu ja kulkee eteenpäin. Ja vaikka kuinka yrittäisin, en millään muista enää niitä kaikkia hetkiä kun lapset oli pieniä. Siis niitä hetkiä kun silloin luuli, ettei niitä voisi ikinä unohtaa. Kyllä niistä vaan niin paljon aikaa on, ettei kaikkea voi muistaa. Eikä se haittaa kun koko ajan tulee uusia ja erilaisia juttuja. Niistä haluan nauttia enkä kaihota menneitä.

Kroonista vauvakuumetta parantelen sitten seuraavan kerran isoäitinä ;)

Nyt ja 14 vuotta sitten.

#satasyytäollaonnellinen #37 A-studio käsitteli tärkeää aihetta

Vaimonhakkaajien valtakunta. Tällä otsikolla käsitteli a-studio erittäin tärkeää ja arkaa aihetta. Onnen aiheeni ei tietenkään ole tähän vertaisryhmään kuuluminen, mutta aiheesta puhuminen on tärkeää. Pisteet siis toimittajille uskaliaasta ohjelmasta.

#satasyytäollaonnellinen #36 Fondue-ilta

Fondue on aina hyvää. Se maistuu hyvälle ja puuhailu fonduepadan äärellä on sekin hauskaa.