UUTTA!!

VERTAISTUKEA!! Facebook-yhteisössä toimii vertaistukiryhmä perheväkivaltaa kohdanneille naisille. Voit liittyä ryhmään ottamalla yhteyttä: miafitnessblog@gmail.com Nyt Turussa myös keskusteluryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa. Lisätiedot sähköpostista ja blogista!

perjantai 28. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #35 Pikkuprinsessa hiihtohississä

Huikeeta miten nopeaa pikkuprinsessa kehittyy ja oppii koko ajan uutta. Perjantai-illan myöhäistunteina opittiin taas uusi taito: Hiihtohissin käyttö yksin. Tämän jälkeen ei äiti saanutkaan enää avustaa eikä meinannut päästä kotiin lainkaan kun uusi taito oli niin innostava. Tokihan neiti ennenkin hissiä on osannut käyttää, mutta nyt on valloitettu musta rinne ja sen hissi. Äiti on ylpeä :)

torstai 27. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #34 Ykkösprinsessani täytti 16 vuotta

Viime torstaina täytti esikoiseni 16 vuotta. Kauaa ei enää mene kun hän on jo aikuinen, mutta vielä muistan kirkkaasti ensi tapaamisemme :) Matkalla töihin ajattelin herättää neidin laulamalla onnittelulaulun. No eihän se tältä tunteikkaalta itkupilliltä onnistunut kuin puoliväliin asti kun ääni jo petti. Hyvä yritys kumminkin :)

Synttäreiden kunniavieras

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #33 Alati höpöttävä pikkuprinsessa

Nelosprinsessa on aina äänessä. (Niinkuin ne muut hiljaisia olisivat..) Paikka kuin paikka, tilanne kuin tilanne, vaikea on saada neitiä hiljaiseksi. Rinteessäkin se on koko ajan äänessä. Yleensä laulaa hissimatkat ylös ja höpöttää koko matkan alas. 

Lapin matkalla oli muodissa ajankohtaan sopien joululaulut. Kulkuset vaan helkkäili hisseissä. Ja kun se olisikin ollut vain pikkuneiti, mutta kun hän vaati äitiäkin laulamaan. Jos äiti oli hetken hiljaa, kuului alhaalta suksien välistä: "Laula, äiti!" Ei muuten mikään ihme, etten yleensä saanut hissiparia itselleni :D

Nyt on sentään joululaulut jo laulettu, mutta hiljaista ei kotirinteessäkään ole.Yhteen lyhyeen laskuunkin menee monta minuuttia kun monta kertaa pitää pysähtyä kesken kaiken keskustelemaan. Tässä otoksia: "Äiti pysähdy. Saanko pusun?" "Älä vielä nosta pystyyn, mä syön nyt lunta." "Kato äiti, taivaalla on tähtiä. Pysähdy, jäädään kattomaan. " "Koska minusta tulee koululainen?" "Mitä kello on?"

Yksi päivän parhaimmista: "Äiti, tästä on mennyt lumikissa. Se on ollut tuhma. Ei saisi laskea suoraan vaan pitää tehdä kurveja." Sitten toiseen kohtaan rinnettä tekemään sama havainto, ja seuraavaan. Lumikissan tamppausjälkiä ihmeteltiin monen laskun ajan. Pitäisi varmaan pyytää jos rinnettä voitaisiin vastaisuudessa tampata hieman kurvikkaammin. Onhan se totta, ettei syöksyä saa.

Näitä höpötyksiä on ihana kuunnella. Sitä toki en tiedä kuinka sivulliset kärsii..

Kuva parin vuoden takaa.

maanantai 24. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #32 Ennakkoluulottomat makuelämykset: "Homejuustoa ja maksamakkaraa"

Kun sitä kasvaa aikuiseksi, alkaa elämä olemaan täynnä rutiineja. Aikuisten maailmassa on välillä niin kovin tärkeää mitä kuuluu tehdä ja mitä ei. Esimerkiksi kalaa ja lihaa ei etiketin mukaan kuulu laittaa samalle lautaselle. Lapsi ainakin syö sujuvasti molempia sekaisin eikä varmasti nipota jos vieruskaverilla on lohta ja lihapullia lautasellaan vierekkäin. Mitä sitä ihmettelemään jos maistuu :) 

Itsekin olen sortunut ihmettelemään pikkuprinsessojeni makutottumuksia. Nehän on itse asiassa aivan ihania ennakkoluulottomuudessaan. Mikään jäykkä rutiini ei kerro heille mistä saa tykätä ja mistä ei. Välillä sitten on samassa tarjoilussa mädit ja jauhelihat ja ne huuhdotaan alas muumilimskalla. Niin, ja guacamole ja aioli sopivat meidän perheessä ihan mihin vaan..

Eikä minulla ole mitään etikettisääntöjä vastaan, ovat monessa tilaisuudessa paikallaan. Ehkäpä kuitenkin me aikuiset voisimme ottaa mallia lapsista ja olla hivenen ennakkoluulottomampia. 




sunnuntai 23. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #31 Brio Naperopujottelu

Kaunis aurinkoinen sunnuntaipäivä on mukava viettää ulkoillen ja nauttia kisatunnelmasta kun pikkukirppuset kilpailee Brio-kisoissa. Kaikki voittaa -periaatteella pidettävä kisa on leikkimielinen ja jokaiselle on maalissa luvassa lelupalkinto. Tämänpäiväinen lelu vaan oli vähän äänekäs: joku kummallinen karvapallo pomppii nyt lattioilla ja kikattelee samalla. Pikkuprinsessa nauttii kyllä palkinnostaan.

#satasyytäollaonnellinen #30 Hiihtoloma

Vaikka töissä tykkään olla, on se mukava välillä lomaillakin. Saa olla lasten kanssa ihan aamusta iltaan ja ne aamut eivät ala kukonlaulun aikaan kuten normaalissa arjessa :) Ekat päivät hiihtolomaa omistimme siivoukselle, mutta sen jälkeen laskemiselle. Kerrankin oli aikaa pitkät päivät rinteessä viilettää, kun työ, koulut ja perinteiset iltaharrastukset olivat tauolla. Jaksaa taas arkeakin paremmin kun on välillä saanut tuulettaa.

 

#satasyytäollaonnellinen #29 Prinsessojen spagetti-illallinen

Perjantaisen rinnepäivän jälkeen oli ihana nauttia prinsessojen oma-aloitteisesta ideasta tehdä perheelle spagetti-illallinen. Vaikka en nakkeja kovasti fanitakaan, ei tästä illallisesta voinut olla nauttimatta.

 

#satasyytäollaonnellinen #29 Laskettelupäivä kolmosprinsessan kera

Neljän prinsessan kera ei ole itsestäänselvyys saada kahdenkeskistä aikaa kunkin kanssa. Huoltojoukkojen ansiosta saimme yhteisen laskupäivän ja vauhdikkaasti laskimmekin ja pitkään. 

 

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #28 Melkein siisti koti

Ihan helppoa ei tämä jokapäiväinen päivitys ole, edelleenkään. Hyvänä tekosyynä toki on, että olen siivonnut viime päivinä kovinkin ahkerasti. Viime päivien sisällä on mennyt kymmeniä jätesäkkejä ovesta ulos: kirppikseen, tori.fi:iin, kierrätykseen, spr:lle ja osa roskikseenkin. Kerros kerrallaan ja nyt alkaa yläkerta näyttää jo kodiltakin. Siis melkein. Hiihtoloma on uhrattu alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kodin tekemiseen ja kun nettitikkukin päätti oikutella loman alusta asti, niin siitähän tuli pakollinen yhtälö siivoamiseen. Siistiä tulee :)

torstai 13. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #27 Kenkäkaappi siivottu

Kukahan meille on ostanut näin hitokseen paljon kenkiä? Siivoamisessa meni parisen päivää mutta nyt se on tehty. Kengät on järjestyksessä ja roskis on täynnä. Ja mikä parasta, nyt on taas tilaa uusille kengille!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #26 Pikkuneidin askartelema ystävänpäiväsydän

Kävin hakemassa pikkuprinsessan tarhasta ja neiti juoksi vastaan silmät kiiluen kantaen vaaleanpunaista askartelemaansa sydäntä. "Äiti tä on sulle, äiti mulla oli jo ikävä sua!" Olishan tuo hetki ihastuttanut ilman sydäntäkin, mutta hyvän lisän äidille tehty lahja antoi. Tosin koira kyllä söi siitä sittemmin osan..

tiistai 11. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #25 Valmennusmomentti Juridican sivut julkistettiin

Ihan kohta on www-sivutkin, mutta nyt saatiin somesivustoja jakoon. Olo on enemmän kuin onnellinen, itse asiassa aikas ylpeä!
 

#satasyytäollaonnellinen #24 Selätin lentopelkoni

Vaikka en monessakaan asiassa ole mikään arkajalka, olen lentopelkoinen. En sentään pahimmasta päästä. Koneeseen olen kyllä noussut vaikka viimeiseen asti olenkin pyrkinyt välttämään sitä. Maanantai-illaksi kun piti lähteä seminaarin perään Pohjois-Suomeen ei vaihtoehtoja matkustustapaan ollut vaan piti taas rohkaista itsensä peltipurkkiin taivaalle.

Lentoa odotellessa mietin terapiassa opittuja tapoja hoitaa pelkohetkiä ja kuvittelin itseni jälleen mamman ja pappan hyvään hoivaan. Ja sehän toimi! Ei kuristanut kurkkua, ei ahdistanut, ei pelottanut. Ei vaikka ilma oli sumuinen ja pimeä ja mitään ei koneen ikkunoistakaan näkynyt. Ensimmäistä kertaa aikuisiässä en pelännyt lentämistä. Enkä pelännyt muuten paluulennollakaan. Itse asiassa en huomannut edes ajatella asiaa vaan matkustin kuten kuka tahansa normaali matkustaja :) Peloistaan voi siis päästä irti kun oikein yrittää.

maanantai 10. helmikuuta 2014

torstai 6. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #22 Naisten oikeuksien puolustaminen

Ihmisoikeudet ovat kiinnostaneet minua aina. Nuoresta asti lasten oikeudet ovat tuntuneet tärkeiltä ja niihin opiskelunikin sittemmin suuntautui. Sattuneesta syystä laajeni kiinnostus lasten oikeuksista naisten oikeuksiin.. 

En olisi halunnut kokea mitä koin. Nykyään olen kuitenkin onnellinen, että saan auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Minulla on voimia ja mahdollisuuksia siihen, kaikilla valitettavasti ei. Naisten oikeuksia puolustaessani olen saanut tutustua paljon uusiin ihmisiin ja minua on kutsuttu mielenkiintoisiin tilaisuuksiin ja yhdistyksiin. Yksi näistä yhdistyksistä on Suomen UN Women. UN Women tekee maailmanlaajuisesti työtä naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämiseksi ja aseman vahvistamiseksi. Iso osa työtä on väkivallan ehkäisyä, joten olen löytänyt paikan, jossa kokemuksistani ja tiedoistani on varmastikin hyötyä.

En olisi vielä jokunen vuosi sitten kaiken kamaluuden keskellä osannut kuvitellakaan, että siitä vielä ponnistan, pärjään ja autan muita. Rakas ystäväni sanoi, että sillä kaikella pahalla oli tarkoituksensa ja sitä tarvittiin jotta löysin elämäntyöni. Oikeassa hän olikin vaikka vähemmälläkin olisi tämä ollut kiva havaita :)

 UN Women
 Kokouksen puheenjohtaja, ei virallinen mutta todellinen

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen #21 Yhtiömme sai nimen

Ei ollut ihan helppo toimitus, mutta saatiinhan se väännettyä se prh:takin miellyttävä nimi yritykselle. Nyt on viimeiset väännöt menossa, jotta kotisivut saadaan julkistettua. Jippii!

#satasyytäollaonnellinen #20 Ilta Calonialla

On aina yhtä hauska käydä fiilistelemässä tässä luentosalissa! Vieläkin on muistissa miten itse parinkymmen vuotta sitten pohtisin mitä ihmettä joillain preventioteorioilla tarkoitetaan (ja saatikka mihin niitä tarvitaan) ja nyt itse koitan iskostaa niitä opiskelijoiden päähän. Kaiken lisäksi alan jo ymmärtää mihin niitä tarvitaankin, mikä lienee ihan positiivinen havainto opettajalta ennen opetusta :)

Kun vainoaminen viimein meilläkin saatiin kriminalisoiduksi on tätä preventiovaikutusta tullut itse mietittyä useastikin. Mikä vaikutus on vainoamisen kriminalisoinnilla? Onko sillä jotain vaikutusta, että asia on nyt kirjattu rikoslakiin? Uhrina epäilemättä omaan viranomaisia kyynisemmän kannan sen ehkäisevään vaikutukseen vaikka toki toiveikas haluan olla. Hieno edistysaskel itsessään on asian myöntäminen moitittavaksi käyttäytymiseksi yhteiskunnan taholta. Toivottavasti jatkossa säännös myös ennaltaehkäisee vainoamista.


maanantai 3. helmikuuta 2014

Vainoajien kurinpalautus

Tänään Yle TV1:llä käsitellään vainoamista. Asia koskettaa mm. monia suomalaisia lapsiperheitä ja aiheesta onkin tärkeä keskustella, jotta muutoksia voitaisiin saada aikaan.
 
http://areena.yle.fi/tv/2159122


#satasyytäollaonnellinen #19 Hyvää palvelua lääkärillä

Nyt oli pakko ottaa taukoa onnenpäivityksistä. Yli viikon mittaisen sairausloman aikana ei päivittäin paljoa tapahdu eikä haasteen tarkoituksena ollut pelkästään menneitäkään muistella eikä pelkät sairaspäivitykset sängyn pohjalta nekään mieltä kohota. Siispä otin suosiolla lomapäiviä haasteestakin. 

Kun olo ei ottanut kohentuakseen, piti jo turvautua lääkärillä käyntiin. Vaikka raadon lailla matkaan lähdin, sain hyvän mielen palvelusta, joka oli ystävällistä, tehokasta ja nopeaa. Samalla vauhdilla lääkäritäti tarjoutui hoitamaan bonuksena "kaksi yhden hinnalla" ja sain peruutettua seuraavan potilaan lääkäriajan ja pääsimme kotiin nopeasti lepäämään. Vaikka fyysinen olo kurja olikin, mielessä paistoi aurinko tästä loistopalvelusta. Lisäksi sillä cocktaililla joka minulle määrättiin, olo oli parempi jo parissa päivässä.