Hyvää myöhäistä joulua!

Joulu on lopuillaan ja minä en päässyt edes joulutervehdyksiin asti. Vain muutama harva ja valittu on joulun toivotuksensa saanut ja nekin sattumanvaraisesti. Johonkin se aika vain meni, tai oikeestaan valikoitui. Teimme ihan tietoisen päätöksen nauttia elämästä ja unohtaa kaiken kiireen ja stressin. Ei joulukortteja, ei kaappien siivousta, ei mattojen tamppausta. Ei edes siitä huolimatta että pieniä auttavia käsiparejahan minulla on monta, jokunen tassukin. Meillä myös pölypunkit ja villakoirat saivat viettää rauhallisen joulun nurkissa vaikka sen verran joutuivat taipumaan, että sohvien alle ne työnsin. Mihinkäs minä perinteistäni luopuisin.

Vähän sentään rutiineja vaihdoin. Johtuen kierrätys-antimateria-hippie-wanna-be –asenteestani lisättynä sangen tarkalla säästäväisyydellä (=pihiydelläni), lapset eivät juurikaan lahjoja ole äidiltään saaneet vaan olemme ostelleet malariaverkkoja, rokotuksia ja muita aineettomia lahjoja. Omat prinsessat kun eivät mitään ole tarvinneet, en ole nähnyt mitään järkeä ostella vain ostamisen vuoksi. Kovasti myös koitan opettaa lapsia välittämään muistakin kuin esineistä. 

Tällä kertaa teemana oli ”omille myös” kaivojen ja vuohien oheen ja toivomuslistoja vastaanotettiin. Tavoistani poiketen löysin itseni joulun alla lelukaupoista pyörimässä ja tuloksiakin syntyi. Pikkuprinsessa sai suurimman potin. Lienee turha miettiä liikoja 4-vuotiaan osalta eettisiä lahjoja kun käsite ei kuulu edes sanavarastoon. Reippaasti neiti kertoikin mitä joulupukilta toivoo. Jotkut toiveista kuten ropo (=poro) valoilla ja piirustustaulu olivat helppoja toteuttaa. Koirien trampoliini puolestaan aiheutti joulupukille harmaita hiuksia.

Yhdeltä en tavaralistaa saanut. Rokotuksia Kiinan lastenkoteihin kuului toivomus, ei muuta, ei vaikka kuinka kyselin. Ylpeä äiti :) Ja ihan yhtä ylpeä olen niistä kolmesta muusta jotka rohkeasti lelujaan toivoivat. Itselleenkin saa toivoa joskus jotain. Muiden huomioiminen kun ei ole parista joululahjasta kiinni vaan paljon laajemmasta asenteesta. Muista välittäminen on tärkeää ihan jokaisena päivänä, ei vain joulun hetkinä.

Tänä iltana Yle TV2 näyttää koosteen Lasten Oikeuksien Tuki ry:n konsertista Unelmille Siivet. Konsertin aikana kerätään varoja Suomessa asuvien lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien tukemiseksi. Osallistu mukaan soittamalla keräysnumeroon. Ei siksi, että on joulu vaan siksi, että konsertin tuotoilla tuetaan suomalaisia lapsiperheitä.

Lisätietoja varojen käytöstä ja rahankeräyslupa: www.lastenoikeuksientuki.fi

Rinsessa ja ropo toivottavat hyvää joulua :)

Todistetusti vaarallinen

Viime viikolla tuli tuomio jo aiemmin mainitsemastani pahoinpitelyoikeudenkäynnistä: Pahoinpitelijäni joutuu viimeinkin vastaamaan teoistaan! Ei toki vapaaehtoisesti vaan vaihteeksi vastuutaan pakoillen, mutta tällä kertaa se ei enää auttanut. Kompurointia olemattomiin teltannaruihin/portaisiin/laitureihin/saunan lauteisiin ei pidetty ensinnäkään uskottavana ja toisekseen olihan minulla todisteetkin tukemassa pahoinpitelyiden tapahtuneen. Tuomioksi tuli 6kk ehdollista vankeutta parin vuoden koeajalla sekä korvauksia kivusta ja särystä. Sain siis viimeinkin oikeutta ja pahoinpitelijäni rangaistuksensa edes osasta tekosiaan.

Syyksi luettiin kaikki syyttäjän nostamat yhdeksän pahoinpitelyä sekä bonuksena kotirauhan rikkominen. Todellakin, kansankielinen ”murtautuminen” on vain kotirauhan rikkomista, ei sen enempää. Ei tunnu kovin oikeutetulta. Mitättömältä tuntuu myös tuo yhdeksän, mutta kun vain murto-osasta oli tarpeeksi näyttöä. Täytyy tosin olla onnellinen näistäkin vähistä perhealbumitodisteista, sillä useimmat perheväkivaltatilanteet jäävät täysin ilman todisteita. Niinhän meilläkin. Oli vain sattuman kauppaa, että hetkittäin olin valokuviin osunut mustelmia peittämättä. Kovin tavallista kun se ei ollut.  Minun onneni oli myös ulkopuoliset todistajat. Tai no, onneni.. Kovin onnekkaalta ei tämä show ylipäätään tunnu. On kieltämättä ristiriitaista iloita siitä, että joku on nähnyt pahoinpitelyjäni :( 

Tai olihan todistajia, mutta he olivat pieniä lapsia. Niin minun omia kuin pahoinpitelijänkin. Millään ei siis ollut väliä, ei edes sillä, että lapset saivat nähdä ja kokea kauheuksia. Omat prinsessani ovat kukin saaneet pysyviä traumoja ja huolimatta nuoresta iästään vielä muistavat kaikki. No, millä sellaisia tapahtumia voisi edes pieni lapsi unohtaakaan. Kaiken aiheuttamansa jälkeen väitän, että kovin vähällä kiusaajani pääsi. Lapset ovat ikuisessa vankilassa tunteidensa ja pelkojensa kanssa ja kiusaaja vaan jatkaa kiusaamistaan. Terapioissa kyllä käydään ja asioita työstetään ja voimme varmasti niin hyvin kuin vain voi. Jälkeenpäin ei kuitenkaan kaikkea voi paikata, ei vaikka kuinka paljon työtä sen eteen tekisi. Muistijäljet jää, jopa pienimmälle prinsessoista, ja niiden kanssa täytyy vain jatkaa elämää. 

 

Onko sinulla kokemuksia lähestymiskiellosta?

 Pyyntö osallistua haastatteluun

Teemme Euroopan unionin rahoittamaa tutkimusta lähestymiskielloista. Hanke on nimeltään POEMS (Mapping the legislation and assessing the impact of Protection Orders in the European Member States). Tutkimme lähestymiskieltojen tilannetta eri EU-jäsenvaltioissa. Suomessa tutkimuksen tekee Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta/Johanna Niemi, Ida Lindfors ja Sini Majlander. POEMS -projektissa haluamme tietää, miten lähestymiskieltoja säännellään EU-jäsenvaltioissa ja miten ne onnistuvat suojaamaan uhan alla olevia henkilöitä. Haluamme löytää eri valtioissa käytössä olevat hyvät käytännöt sekä myös uhrien suojelun aukkokohdat. POEMS -projekti koostuu 27 kansallisten asiantuntijoiden laatimasta raportista sekä haastatteluista, jotka toteutetaan sellaisten lähisuhdeväkivallan tai häirinnän uhrien kanssa, joilla on kokemusta lähestymiskielloista. Nyt etsimme tutkimukseen haastateltavia. Jos Sinulla on kokemusta lähestymiskielloista, pyydämme sinua osallistumaan tutkimukseen! Haastattelu kestää 1-1,5 tuntia, korvaamme mahdolliset matkakulut ja saat elokuvaliput palkkioksi. Jos Sinulla on mahdollisuus osallistua, ota yhteyttä tutkija Sini Majlanderiin (puh. 040 8673094). Haastattelu suoritetaan henkilökohtaisesti ja haastattelukielenä voidaan käyttää suomea tai englantia.  POEMS - Research on Protection Orders: Interview Request

Intimate partner violence is often repeated, during the relationship and after a break-up. Therefore, additional protection is needed. Protection orders may provide such protection.

At the moment there is a study carried out in the European member States, financed by the EU, which aims at clarifying the situation of protection orders in Europe. In Finland this POEMS project (“Mapping the legislation and assessing the impact of Protection Orders in the European Member States”) is managed by the Helsinki University’s Faculty of Law. 

The POEMS project wishes to give accurate information on protection order legislation and to identify good practices and possible gaps in protection. The project involves 27 national reports on protection order laws and interviews with victims of IPV and stalking whose (former) partner had a protection order imposed against him or her. We are now looking for those interviewees. 

If you have experience on protection orders and you’d wish to share your knowledge, please contact researcher Sini Majlander (sini.majlander@helsinki.fi or 040 8673094). 

The interview takes 1-1,5 hours, possible costs for travel are covered and you will get tickets to cinema as a remuneration. The interview is conducted face-to-face using Finnish or English.

Unelmille Siivet -konsertti

Prinsessaperheemme hoiti itseään eilen musiikkiterapialla. Lasten Oikeuksien Tuki ry järjesti hyväntekeväisyyskonsertin "Unelmille Siivet". Mukana oli paljon tähtiartisteja niin lasten kuin aikuisten makuun. Konsertilla kerättiin varoja projekteihin Suomessa asuvien lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien tukemiseksi. Lisäksi osa tuotoista menee uudelle lastensairaalalle.

Hyvän tarkoituksen lisäksi konsertissa oli hauskaa! Lapset jorasivat minkä kerkesivät ja äitikin sai liikuntaa koko illan edestä juostessaan pikkuprinsessan tanssiaskelien perässä. Häntä tosin kiinnosti artisteja enemmän tv-kamerat, etenkin se pitkän tolpan päässä oleva laajoja liikkeitä tehnyt versio. Siis se sellainen, millä kuva lähestyy lavaa eri näkövinkkeleistä uudestaan ja uudestaan. Olen siis liikkunut kutakuinkin saman matkan kuin se kamera. Korkeilla koroilla. Pikkuprinsessa nautti ja tanssi elämänsä innolla pinkit kaiuttimet päässään eikä kuullut sanaakaan äidin toiveista hiljentää hetkeksi. (Me muut kutsumme näitä kaiuttimia kuulosuojaimiksi..)

Illan ehdottomaksi hitiksi nousi Robin. Eikä vain meidän perheen osalta, vaan koko hallin raikuessa oli helppo huomata että niin muuten muidenkin. Kirkuvat teinitytöt olivatkin odotelleet sitä hetkeä jo usean tunnin ajan hallin ovella toiveena eturivin paikka permannolla. 

Onnistunut konserttikeikka siis ja kotimatkalla autossa ei kuulunut muuta kuin lasten tuhinaa. Kaikki energia oli tanssittu pois.

Muistakaahan katsoa konserttikooste: Yle TV2 esittää ohjelman Tapaninpäivän iltana klo 21.