Mia: Miltä naisen pitäisi näyttää?

Silmiini osui juttu miten minunlaiseni naisen pitäisi pukeutua ja taisin vähäsen kilahtaa :D Olen siis lyhyt ja yli kolmekymppinen mikä ilmeisesti tarkoittaa jotain minulta piiloon jäänyttä koodia pukeutumisessa (ja vähän enemmänkin kuin yli kolmekymppinen, mutta kirjoituksen mukaan tuossa meni jo se raja..). Otsikkona artikkelissa taisi olla ”Pukeudu ikäsi mukaisesti” tai jotain vastaavaa. Jäin sitten selaamaan artikkelin alla suositeltuja artikkeleja lisää ja löysin vaikka mitä mielenkiintoista. Nyt tiedän, että minulta on kiellettyä ainakin: pinkki väri, bikinit, siistimätön ponihäntäkampaus, tennarit, minihame....

Lehdet ja netti ovat pulloillaan näitä: Mitä yli 30-vuotias nainen saa ja ei saa pukea, mitä lyhyen ei pitäisi pukea, mikä on sopiva keski-ikäisen naisen hameen pituus, miten pienirintaisen olisi syytä pukeutua, nainen tule muuttumaan, lyhyet/pitkät hiukset eivät sovi tietyn ikäisille, mitä äidin ei pitäisi tehdä, mitä äidin pitäisi tehdä, mitä äidin pitäisi tehdä jos äiti teki jo jotain mitä äidin ei pitänyt tehdä tai äidin olisi pitänyt alkujaankin tehdä toisin. Näitä riittää ja varmasti joka aiheesta joku on jo kirjoittanut.

Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, miten lähes poikkeuksetta lukemissani artikkeleissa on kirjoittajana nainen. Nainen kertomassa sallitut ja kielletyt, nainen lokeroimassa meitä naisia johonkin tiettyyn muottiin. Myös mitä varttuneempi nainen, sen varmemmin katsotaan oikeudeksi arvostella nuorempia. En ainakaan itse ole törmännyt artikkeleihin joissa miehet kieltävät naisilta vaikkapa sen minihameen. Itse muistan teiniajoilta juhlan, jossa aikani kuuntelin naisten keskustelua pukeutumisesta. Sain samalla neuvoja miten pukeutua jotta näyttäisin hoikemmalta. Taisi se hameenhelmakin olla tätien mielestä liian lyhyt. Mainittakoon, että teininä olin urheileva joten ns. paino-ongelmani ei kait kovin suurta laatua ollut. Toki tuolloin ihannoitiin lihasten sijaan hoikkuutta eli laskettelijan reidet ja pakarat eivät kuuluneet joukkoon. Sain kuulla joukon totuuksia ja vaakaraitainen hameeni taisi niitä innoittaakin. Pystyraidat kuulemma hoikentavat ja minunkin kannattaisi kokeilla niitä. Siis miten niin ja siis mitä väliä?

Kokeilin muuten erään kerran pystyraitaista mekkoa. Ihan sellaista perustavallista vartalonmyötäistä mekkoa. Pepun kohdalta raidat venyivät ympäriinsä niin, että näky muistutti lähinnä vesimelonia. Tämäkin on ihan fine jos vesimelonina viihtyy. Mulla jäi leninki kauppaan kun näky nauratti minulta vedet silmistä.

En myöskään tiedä onko vartaloni päärynä vai omena vai mallia A tai Y tai X (näitä en ole edes ymmärtänyt eikä kiinnosta). Minä itse päätän mikä vaatekappale tuntuu kivalta ja se riittää. Jos epäilen omaa peiliäni kysyn toista mielipidettä vaikka teineiltäni. Vastaus on tiukka tai tosi rankka riippuen siitä pitääkö heidän näyttäytyä äidin asun kanssa julkisesti. Tai sitten vain laitan haluamani asun. Elikkä näin. En etsi tätä tietoa naistenlehdistä. Vartaloni on mallia Minä.

En kuitenkaan koe tarvetta heittäytyä toiseen ääripäähän. Usein tämän keskustelun mielestäni vesittää näkökulma, ettei keskitietä ole. Jos löytyy artikkeli raskausarpien peittämisestä, on seuraavan artikkelin aihe niiden esittely tilanteessa missä tahansa. Kyllä niitä raskausarpia löytyy minultakin, kuten näkyy vartalossa myös ikääntyminen, imetys ja paljon muutakin. En ”virheitäni” paniikinomaisesti peittele mutten tuo esillekään. Eikä tarvi kun en halua :) Kyllä minä peiliin useimmiten katson ennen kuin kotoa lähden. En vain katso sitä ulkopuolisten vaatimusten silmin.

Vakavampi näkökulma asiaan on meidän itsetunto. Eikö kukaan kelpaa sellaisena kuin on tai haluaa olla? Pitääkö kaikkien mahtua samaan yleisesti ihannoituun muottiin? Esimerkiksi perheväkivallan uhreja on lähes poikkeuksetta mitätöity ja alennettu käyttämällä hyväksi ulkonäköön kohdistuvaa kritiikkiä. Niin myös minua. Kerran minua pyydettiin ohjelmaan, jossa olisin kertonut tarinani ja muuttunut. Tarinani kertominen on jotain mitä olen paljon tehnyt ja teen edelleen. Mutta muuttuminen? Ohjelmaan osallistuminen vaati myös muutoksen ulkonäköön. Uusi tyyli, uudet hiukset, uusi meikki. Enkö siis kelvannut vieläkään? Onneksi omista kokemuksista oli jo tuossa vaiheessa aikaa ja ajattelin vain, että minähän haluan nimenomaan näyttää, että olen hyvä tällaisena. Sen viestin haluan vertaistukea tarvitseville jakaa. En näyttää, että ollakseni hyvä minua pitäisi vielä edelleen muuttaa. Se kun on pahinta myrkkyä mitä alistetulle ihmisille voi antaa: Et kelpaa muillekaan, et ainakaan sellaisena kuin olet. Eikä pahalla ohjelman tekijöille, he tuskin osasivat tätä näkökulmaa itse miettiä.

Meille jaetut ohjeet eivät lopu pelkästään ulkonäköön. Myös käyttäytymiselle on omat koodinsa. Eniten ohjeita kait löytyy lasten hoidolle. Itse olen törmännyt kyselyihin ja jopa suoriin kommentteihin itsekkyydestäni kun liikun paljon. Miten raaskin jättää lapsiani hoitoon? No, hyvinpä hyvin :D Teinitkin kiittää; ne kun eivät ihan oikeesti halua olla äitinsä kanssa 24/7. Sitä paitsi: Onnellinen äiti – Hyvä äiti. Tällä metodilla meillä mennään. Ja vielä pienenä lievennyksenä: Meillähän lapset liikkuu mukana vaikka hoitoon joskus joutuvat. Kukin tyylillään tässäkin kohtaa, eikös vain.

Innostuin kyllä lukemieni artikkelien myötä laatimaan omat ohjeet miten pukeutua ja miten käyttäytyä. Nämä pätevät yli kolmekymppisille naisille, alle kolmekymppisille ja myös miehille. Ja vielä pari mallisuoritusta kuvitusten kera omasta arjestani :D :D Olkaapa hyvä: