Lapin matkalla oli muodissa ajankohtaan sopien joululaulut. Kulkuset vaan helkkäili hisseissä. Ja kun se olisikin ollut vain pikkuneiti, mutta kun hän vaati äitiäkin laulamaan. Jos äiti oli hetken hiljaa, kuului alhaalta suksien välistä: "Laula, äiti!" Ei muuten mikään ihme, etten yleensä saanut hissiparia itselleni :D
Nyt on sentään joululaulut jo laulettu, mutta hiljaista ei kotirinteessäkään ole.Yhteen lyhyeen laskuunkin menee monta minuuttia kun monta kertaa pitää pysähtyä kesken kaiken keskustelemaan. Tässä otoksia: "Äiti pysähdy. Saanko pusun?" "Älä vielä nosta pystyyn, mä syön nyt lunta." "Kato äiti, taivaalla on tähtiä. Pysähdy, jäädään kattomaan. " "Koska minusta tulee koululainen?" "Mitä kello on?"
Yksi päivän parhaimmista: "Äiti, tästä on mennyt lumikissa. Se on ollut tuhma. Ei saisi laskea suoraan vaan pitää tehdä kurveja." Sitten toiseen kohtaan rinnettä tekemään sama havainto, ja seuraavaan. Lumikissan tamppausjälkiä ihmeteltiin monen laskun ajan. Pitäisi varmaan pyytää jos rinnettä voitaisiin vastaisuudessa tampata hieman kurvikkaammin. Onhan se totta, ettei syöksyä saa.
Näitä höpötyksiä on ihana kuunnella. Sitä toki en tiedä kuinka sivulliset kärsii..
Kuva parin vuoden takaa.
