Tällä kertaa Perjantaikokki tartutti minulle haasteen löytää syitä olla onnellinen. Näitä pieniä iloja pitäisi löytää ja julkaista sata kappaletta. http://perjantaikokki.fi/2014/01/02/uuden-vuoden-lupaus-satasyytaollaonnellinen/ Minä tuskin kykenen joka päivä itseäni kirjoitusten äärelle raahaamaan, joten oma tavoitteeni on saada sadan lista kokoon ennenkuin seuraava vuosi vaihtuu.
On ihan totta, ettei meistä monetkaan muista iloita pienistä asioista. Perhe, terveys ja työ eivät ole itsestään selvyyksiä, mutta silloin kun ne ovat kunnossa on ne helppo unohtaa. Kuten myös elämän pienemmät asiat. Valittaminen on myös niin kovin helppoa. Itse kestän huonosti jatkuvaa purnaamista ja näenkin punaista kun joku lapsista saa valivali-vaihteen päälle. Kun keskittyminen kohdentuu siihen, että puhelin on vääränvärinen tai vääränlainen muuten vaan tai siihen ei saa ladattua samaa peliä kun kaverilla tai tai tai... niin herää mieleen, että voisiko vain olla onnellinen sen sijaan siitä mitä on. Tämän äidin sympatioita kun ei materiavalitteluilla herätetä. Toisaalta, onhan sekin onnea, että löytyy se joku kenelle siitä valittaa.
Miksi sitten asioiden arvostaminen on niin vaikeaa? Vai onko se vain unohdettu tapa? Mitä jos vain päättäisimme alkaa arvostaa asioita ja sanoa ne ääneen.
Yksi ruokapöytätapamme liittyy toisten arvostamiseen ja tämän haasteen keksin itselleni jo kauan aikaa sitten. Toki toimii muuallakin kuin ruokapöydässä, mutta helpointa tämä on toteuttaa kun yhdessä istutaan. Säännöt ovat yksinkertaiset: Kukin vuorollaan sanoo yhden positiivisen asian. Ei siis sen kummempaa. Aihepiiriä voi sitten vaihdella tilanteen mukaan. Voi vaikka pohtia mikä on ollut kivointa mitä päivän aikana on tapahtunut tai mikä ruuassa oli parasta, aina kun ei tarvi lähteä elämän perusarvoja pyörittämään. Välillä voi toki syvällisempiäkin pohtia ja miettiä vaikkapa mitä minulla on mitä ei kaikilla muilla. Lempiversioni on kun kukin sanoo jotain jokaisesta perheenjäsenestä, esim. miksi hänestä tykkää tai mitä kivaa juuri hän on tehnyt tai mikä on hänen rakastettavin luonteenpiirteensä. Ja samalla kun antaa hyvää niin saa myös hyvää. Onhan se kiva olla kuulijankin paikalla tässä pelissä.
Tarkoitus on siis muistaa mitä hyvää meillä on. Mitäs siis siitä jos paistetut silakat ei olekaan lempiruoka kun muussi oli kuitenkin tosi hyvää. Eikä se pikkusisko pelkästään sotke leikkejä vaan myös antaa ihania halipusuja. Asioilla on puolensa ja välillä on vähän syytä avittaa löytämään se positiivinen puoli. Siitä niitä elämäniloja sitten löytää. Saa käyttää!
Niin ja se uusi haaste ja ensimmäinen ilonaihe sadasta: #1 Uusi vuosi vaihtui lasketellen.
An old Cherokee told his grandson about a battle that goes on inside people. He said, "My son, the battle is between two wolves inside us all.
"One is Evil. It is anger, envy, jealousy, sorrow, regret, greed, arrogance, self-pity, guilt, resentment, inferiority, lies, false pride, superiority, and ego.
The other is Good. It is joy, peace, love, hope, serenity, humility, kindness, benevolence, empathy, generosity, truth, compassion, and faith."
The grandson thought about it for a minute and then asked his grandfather, “Which wolf will win?”
The old Cherokee simply replied, “The one you feed.”
- An old Cherokee wisdom -
