Se jo on onnen ja kiitollisuuden aihe, että minulla on töitä. Näinhän ei kaikilla ole. Tämän lisäksi teen työtä josta pidän. Tätäkään onnea ei kaikille ole suotu. Työnantajatkin ovat ihan parhaita. Niitä kun tässä palkansaaja-yrittäjä-freelancer-monitoimityöntekijä -yhdistelmässä riittää :)
Kaiken lisäksi, tai ehkä juuri edellisistä johtuen, olen se tylsä tyyppi lottovoittokeskustelussa, etten osaa haaveilla suurista unelmista Tyynenmeren saarilla tai miten en päivääkään enää töitä tekisi. Sen sijaan osallistun keskusteluun tylsästi ja epäuskottavasti kertomalla miten vain jatkaisin työtäni. Määrää kyllä vähentäisin ja kallistaisin vaakakuppiani tältä osin perheelle, mutta ihan oikeasti jatkaisin. Niin ja tekisin varmastikin runsaasti etätöitä Alpeilta käsin..
Osa työstäni on sidoksissa perheväkivallan ehkäisemiseen. Asia on niin tärkeä, ettei tulisi mieleenkään sitä lopettaa. Siinä on vielä niin paljon tehtävää ja niin monta asennetta ja asiaa parannettavana.
