Nämä päivitykset nyt edelleen junnaavat päivän myöhässä, joten eilisellä onnenmurulla vielä mennään. Josko sitä tänään saisi rytmistä vielä kiinni..
Näin kun ympärillä näkee ja saa lukea sairaista lapsista, lastensairaaloiden huonosta kunnosta ja muusta ikävästä, saa olla onnesta ymmyrkäisenä miten terveitä lapsia minulla onkaan. Sen tajuaa kun lukee vaikkapa facepäivityksiä sairaalasta ja itse matkaa samaan aikaan ostamaan oksutautiselle vähän helpotusta ruokakaupasta. Näin kävi just eilen. Lueskelin vanhan luokkakaverin päivitystä lapsen kotiutumisesta ja itse jouduin pohtimaan niinkin hankalaa asiaa kuin mikä juotava parhaiten lapsen sisällä pysyisi, ettei tarttisi taas pestä seiniä, lattiaa ja kasaa pyykkiä.
Elikkäs aikas pienten ongelmien kanssa sitä tulee painittua ja siitä olen onnellinen. En tietenkään siitä ole iloinen, että meillä oksennellaan, mutta mitä pienistä kun pesukonekin on olemassa ja oksutautikin päättyy aikanaan.
Kaikilta meidät viime päivinä tavanneilta pyydän jo valmiiksi anteeksi...
