UUTTA!!

VERTAISTUKEA!! Facebook-yhteisössä toimii vertaistukiryhmä perheväkivaltaa kohdanneille naisille. Voit liittyä ryhmään ottamalla yhteyttä: miafitnessblog@gmail.com Nyt Turussa myös keskusteluryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa. Lisätiedot sähköpostista ja blogista!

torstai 13. joulukuuta 2012

Perheväkivallasta on puhuttava



Haluan saada aikaan muutoksia. Haluan, että tulee vielä päivä jolloin minun ja monien muiden naisten ei tarvitse pelätä. Haluan, etteivät yhdessäkään perheessä lapset joudu näkemään eivätkä pelkäämään väkivaltaa. Tässä kohdin en edes erittele sitä, kokevatko lapset itse väkivaltaa, sillä jo pelkkä väkivallan uhka saa lapset voimaan pahoin. Lasten pelko on yhtä konkreettinen joutuivat he sitten pelkäämään itse tai pelkäämään vanhempansa puolesta. Lasten ei tulisi joutua pelkäämään millään tavoin. Eikä muidenkaan. Tähän tilanteeseen tarvitsemme muutoksen ja pian.

Unelmani ei kuitenkaan kulje eteenpäin, ellei asiasta uskalleta puhua. Perheväkivalta on tabu, jota ei uskalleta lausua ääneen ja johon keskusteluun ei uskalleta liittyä. Edes media ei uskalla ottaa rohkeasti aiheeseen kantaa, vaan kertomukset halutaan pitää hillittyinä ja uhrin kasvot peitettyinä. Eihän kenenkään elämää pidäkään ruveta retostelemaan julkisuudessa jotta lööpit saisivat myyviä otsikoita. Asiallisen keskustelun pitäisi kuitenkin saada vyöryä.

Ketä puhumattomuudella sitten suojellaan? Ei ainakaan uhreja, sillä he tarvitsevat muutoksia. Muutoksia, joita siis ei hiljaisuudella saada aikaan.

Joulun alla on monissa perheissä toiveikkaita odotuksia rauhallisesta ja ihanasta joulunvietosta. Elämme vuoden aikaa, jolloin postiluukun täydeltä tulee mainoksia, joissa onnellisen näköiset vanhemmat ja ilosta ihkuvat lapset avaavat joululahjoja taustalla kaunis kuusi kimmeltäen. Isoveli pitää tonttupukuun puettua vauvaa sylissään. Perheen koirakin on puettu jouluasuun ja mummu punaiset villasukat jaloissaan jakaa lapsille joulupuuroa. Joulupöytä on katettu elegantisti, tällä kertaa valkoisen ja hopean sävyihin. Viimeisellä sivulla lapset laskevat pulkkaa riehakkaasti lumihiutaleiden pudotessa nenälle ja vanhemmat kuvaavat uudella kamerallaan tapahtumaa perhealbumiin. Ihanan idyllistä ja toivoisinkin tällaisen joulun olevan kaikilla.

On perheitä, joissa tämä idylli on särkynyt. Tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Taloussanomien mukaan joulu on Alkolle hurja myyntipiikki. Kahden joulua edeltävän viikon aikana litramääräinen myynti kasvaa lähes 90 prosenttia (Taloussanomat 10.12.2012). Kyseessä ei siis ole juhannus, ei vappu vaan Joulu, perhejuhla.

Turvakodit valmistautuvat joulun tuloon, tai oikeammin, joulun jälkeiseen aikaan. Yllättävää kyllä, turvakodeissa ei varsinaisesti joulusesonkia ole. Perhejuhlan aikana väkivaltaa kokevat yrittävät sinnitellä ja pitää perheen koossa. Tilastollisesti siis näyttää hyvältä, mutta sitähän se ei ole, jos kahta runsaammin kodeissa joudutaan pelkäämään. Ruuhka alkaakin sitten joulunpyhien jälkeen kun arki alkaa eikä enää tarvitse yrittää.

Poliisi valmistautuu runsaisiin kotikäynteihin, rattijuoppoihin ja tappeluihin lisäämällä työvoimaa. Poliisin jouluinen työtaakka lisääntyy vauhdikkaasti vuosi vuodelta. Jouluyönä 2010 Helsingin poliisilla oli 129 tehtävää. Vastaavana ajankohtana vuotta myöhemmin tehtäviä oli jo 226 (Uusi Suomi 25.12.2011).

Näitä faktoja vasten ei paljoa yllätä, ettei kaikkien joulu ole sitä mainosten ja elokuvien esittämää perheidylliä. Idyllin sijaan saattaa ollakin huutoa, kiukkua, pelkoa. Kuusta ei kenties ole hankittu kun siihen ei ollut varaa. Tämä ei tietenkään takaa etteikö rahat riittäisi vaikkapa kaljalaatikkoon. Rahan puutteesta jäi ne pulkatkin hankkimatta. Tai jos kellarin pohjukasta löytyvätkin, eivät vanhemmat ehkä jaksa pulkkamäkeen lähteä. Jos kuusi on hankittu, ei sitä  koristella kun koristeita ei kukaan jaksa etsiä eivätkä lapset niitä löydä. Samoin kävi tonttulakkien. Ei ole yhteistä aikaa, ei lauleta joululauluja. Joissain perheissä juostaan lumihankeen väkivaltaa pakoon, joissain vierailee poliisi. Näistä kuulemme pienen raportin uutisista joskus joulun jälkeen ja sitten asia meiltä jo unohtuu. Näissä perheissä ei tällainen unohdu. Nämäkin lapset ovat kuitenkin lukeneet ne mainokset ja joka vuosi uudestaan ja uudestaan toivovat sitä onnellista joulua, jota lehdissä kuvataan. Pitää vielä muistaa, ettei tämä jää jouluun. Joulun jälkeen seuraa viikonloppu ja seuraava viikonloppu ja ikäviä tapahtumia tulee lisää.

On tärkeää, että asiasta aletaan toden teolla puhua. Perheväkivaltaa on, se ei unohtamalla muuksi muutu.



Rauhallista joulun odotusta.