Elämääni täyttää edelleen kiusaajani jatkuvat yhteydenotot ja tarkkailut.
Vielä pahempaa on miten lapseni yhä uudestaan ja uudestaan joutuvat tätä
sietämään. Koemme jatkuvaa kiusaamista ja kaikki ympärillämme ovat voimattomia
auttamaan. Läheiset tukevat, mutta eivät voi tehdä muutosta. Kiusaajani
yhteydenotot viestein ja sähköpostein vielä kestäisin mutta jatkuvat tapaamiset vievät
välillä pahasti voimia. Useasti olemme samaan aikaan kotini lähellä, välillä olemme
osuneet samaan aikaan kauppaan.
Yritin kuukausi sitten uusia lähestymiskiellon, mutta kiellon määräämisen
kriteerit eivät täyttyneet. Kiusaajani väitti kaikkia tapaamisia sattumiksi ja
eihän minulla muusta näyttöä ollut. Näistä tapaamisista kun ei jäänyt jälkiäkään
kuin muutaman kerran. Vakavan häirinnän tai rikoksen uhka jäi tämän vuoksi
näyttämättä. Vaikka pelkästään tekstiviestejäkin oli edellisen
lähestymiskiellon aikana tullut 81 kpl, oli useimmat näistä puettu ns.
asialliseen muotoon ja minun oli vaikea osoittaa niiden tarpeettomuutta. Näitä
”sattumia ja asiallisia viestejä” en edelleenkään saa millään loppumaan.
Olen myös itse liian tehokkaasti torjunut häirintää. Uskomatonta todeta,
mutta näin todella on. Huolehtiakseni perheestäni, olen laatinut ympärillemme organisaation josta
suojelupoliisikin voisi olla ylpeä. Olen varautunut kutakuinkin kaikkeen
mahdolliseen ja mahdottomaan. Nämä vinkit laitan nyt eteenpäin ja toivon niistä
olevan hyötyä myös muille.
Perheen puhelimet pysyvät ladattuina ja kulkevat mukana, jotta apua on
soitettavissa milloin tahansa ja missä tahansa. Varmistan, että lasten
puhelimet ovat päällä ja yön aikana sängyn vierellä yöpöydällä. Ellei lapsille
halua kertoa todellista syytä puhelimien läsnäoloon, voi heille selittää tämän
vaikkapa siten, että näin harjoitellaan heräämistä ja aamutoimia itsenäisesti,
ilman äidin apua. Selitys toimii luonnollisesti vain, jos muistaa sen
herätyskellonkin lapsen puhelimeen päälle laittaa.
Hätänumero löytyy minulta pikanäppäimistä. Tämä tuli todettua
tarpeelliseksi, kun huomasin, ettei paniikkitilanteessa onnistu helpolla neljän
näppäimen painallus. 1-1-2-luurinkuva oli usein niin vaikea yhdistelmä
tärisevillä sormille, että puhelin ehtikin lähteä käsistä ja ilmalentoon ennen
yhteyttä hätäkeskukseen. Tämä vinkki tuli itse asiassa terapiakeskus Pilarista.
Yksinkertainen asia, joka vain ei tullut itselle mieleen, mutta josta on
sittemmin ollut paljon apua. Suosittelen.
Oma puhelin kulkee minulla aina mukana. Yöt se nukkuu tyynyn alla ja
kylpyhuoneessakin se käy. Kun ei ole hetkeäkään ilman, ei se voi tarpeen tullen
olla väärässä paikassa.
Hälytysketjuun kuuluu ystäviä, sukulaisia ja naapureita, niin kotona kuin
mökillä. Kaikkia ei tarvitse itse soittaa läpi vaan ketju vie eteenpäin. Ystävät
ovat valjastaneet ketjuun jopa lähellä asuvia ystäviään ja läheisiään. Tällä
tavoin meillä on apua saatavissa ympäri vuorokauden, siis muiltakin kuin
viranomaisilta.
Ensimmäistä kertaa koin järjestelyni negatiivisen puolen
lähestymiskielto-oikeudenkäynnissä. Koska itse omilla toimillani olin
huolehtinut perheemme turvallisuudesta tehokkaasti, ei häirintä ollut enää niin
uhkaavaa, että lähestymiskiellon kynnys ylittyisi. Olin itse onnistunut
eliminoimaan rikoksen ja vakavan häirinnän uhan. Tehokkuuteni tässä veikin tavallaan
väärään suuntaan. Tietysti vain tavallaan, sillä pääasiahan oli turvallisuuden
saavuttaminen. Yhtä kaikki tämä oli turhauttavaa todeta! Oikeuslaitosta en tästä
syytä, päätös perustui lakiin. Eduskunnan säätämään lakiin. Jäinkin miettimään,
millä tavoin kansanedustajat herätetään huomioimaan tällainen epäkohta ja saadaan
tarvittavat lakimuutokset aikaan.
Kaikilla tulee olla oikeus turvalliseen kotiin ja elämään ilman kiusaamista,
eikä missään nimessä torjuntayritykset saisi tulla kiusaajan hyödyksi.
Päinvastoin, kuten vakuutusyhtiöt kannustavat omaehtoiseen rikollisuuden
ehkäisyyn, tulisi lainsäätäjänkin meitä tähän kannustaa. Ei ole kenenkään etu,
että omasta ja perheen turvallisuudesta huolehtiminen vähentää lainsäätäjän
mielestä yhteiskunnan tarpeen huolehtia meistä. Häirinnän yritys pitäisi olla
yhtä vakavaa kuin onnistunutkin häirintä. Kiusaamisen osalta on asiaan mahdollisesti
tulossa ainakin jonkinlainen ratkaisu, jos ehdotus vainoamisen saattamisesta
rikoslakiin toteutuu. Kyseiselle pykälälle ainakin on tarvetta.
Matkalla käräjäoikeudesta kotiin kiusaajani antoi muutaman ivallisen hymyn
ja peukun noston saatuaan ilmeisesti omasta mielestään lisäluvan kiusaamiselleen.
Luonnollisestikin minua sillä matkalla seuraten ja tehden selväksi ettei mikään
tule muuttumaan. Tämän jälkeen on seuraaminen saanut jo uusia muotoja: minua
tarkkaillaan kotini edustalla autosta käsin. Ilmeisesti lähestymiskiellon
päättymisen myötä on hän antanut itselleen luvan tarkkailla minua entistäkin
näkyvämmin. Enää ei tarvitse hiippailla puskissa vaan voi tulla rohkeasti autolla
kotini edustalle. Kerran ajaessani ystäväni kanssa kotiin tuli hän autolla
vastaan. Asun toki päättyvän kadun päässä mutta varmasti tämäkin oli vain
sattumaa. Ehkä hän eksyi etsiessään jotain muuta osoitetta?
Nyt olen siinä tilanteessa että kiusaamiset tulevat jatkumaan, tämän olen jo
todennut. Mutta olenhan minä voimakkaampi, edelleen. Minua ovat tukemassa
ystävät ja sukulaiset. Myös työkaverit ja monet muut, jopa tuntemattomat, tukevat
minua ja kannustavat jaksamaan. Toki näillä voimin selviän, vaikka joskus
välillä vaikealta tuntuukin.
Halloween-muistoja
