Ensinnäkin sydämelliset kiitokset kaikille lukijoille!! Olen
saanut valtavan määrän kannustusta, rakkautta ja tukea. Osassa on harmiteltu
miten ei voida konkreettisesti, oikeasti auttaa. Minun näkökulmasta jokainen
teistä on auttanut ja paljon onkin. Kaikki nämä viestit auttavat jaksamaan ja
toivomaan. Taas tuli todistettua tuen voima. Kiitos <3
Toinen monia teitä mietityttänyt asia on mitä nyt, miten
pitää toimia. Näköjään monia painaa tämä sama asia ja vastauksia kaivataan.
Toivottavasti tästä on edes vähän hyötyä muille :)
Ensin vähän juridiikkaa, mikä on sekin ollut hämmentävää.
Kyllä, vanhempi voi kadota lapsen kanssa ja olla ilmoittamatta toiselle vanhemmalle
tapaamisten aikana. Kyllä, tuomioistuin määrää tapaamiset ilman valvontaa
vaikka vanhemmalla olisi vaikuttavakin rikoshistoria. Ei, ei ole tapaamisten
tarkoitus, että lapsi eristetään normaalielämästä kouluineen ja
harrastuksineen. Tähän vain on vaikea puuttua muuta kuin jälkeenpäin.
Eristäminen on itse
asiassa yksi henkisen väkivallan muodoista. Tyypillinen perheväkivaltatilanteissa
ja tyypillinen eron jälkeen kohdistettuna lapseen. Näinhän sitä on kätevää
jatkaa kiusaamista lasta välikappaleena käyttäen. Kun ei voi kiusata suoraan,
täytyy kohdistaa kiusa muuta kautta.
No mitä voimme tehdä? Vai voimmeko mitään? Eli niitä
neuvoja. Pakko myöntää, etten kykene antamaan mitään kaikenkattavaa täydellistä
opasta, sillä kovin vähän on tehtävissä kun kyseessä on sinänsä laillinen tapaaminen.
Tätä ei valitettavasti muuta sekään, ettei tapaamisessa mene kaikki ihan
putkeen.
Oma neuvoni on soittaa sosiaalipäivystykseen. Sinne voi aina
soittaa kun lapsen tila epäröittää. Sieltä saa neuvoja ja sieltä lähdetään
hoitamaan asiaa eteenpäin jos tarvetta ilmenee. Omin luvin ja neuvoin ei
kannata hommiin ryhtyä vaan luottaa siihen ammattiapuun. Tilanteet ovat
erilaisia eikä yleispäteviä joka tilanteen neuvoja ole. Vertaistukiryhmissä voi
myös keskustella mikä on toiminut ja mikä ei, mutta mikä on toiminut toisella,
ei välttämättä sovi omaan tilanteeseen ja helposti voi saada asiat vielä
enemmän solmuun. Siksi sillä soitolla lähdetään liikkeelle. Kun tilanne on ohi on uusien juttujen aika: Pitäisikö tapaamisia muuttaa esim. valvotuiksi? Pitäisikö lähteä hakemaan uusia päätöksiä, tehdä uusia sopimuksia? Näissä puolestaan kannattaa kääntyä juristin puoleen. Voimakas reagointi ei sekään ole aina paras keino joten ammattilainen tässäkin kohtaa osaa antaa rauhallisemmat neuvot. Näistä aiheista keskustelemme tukiryhmissämme tarkemmin.
Entäs sitten se kaikkein tärkein eli lapsi. Mitä hän tietää,
mitä hän ymmärtää, mitä hänelle kerrotaan? Toivoisin tietäväni vastauksen tähänkin. Vaan kun en. Se nyt on selvää, että lapsen ikä vaikuttaa siihen
miten hän asian ymmärtää. Kovin pienen lapsen kohdalla voi vain toivoa, ettei
hän itse huomaa olevansa kiusanteon välineenä. Lapset vaan tuppaavat olemaan
nokkelia eikä kannatakaan luottaa pienemmänkään lapsen kohdalla siihen, ettei
hän mitään ymmärtäisi. Lapsellekin pitää puhua ja selittää. Ja tärkeää on huolehtia, ettei lapsi luule tehneensä
mitään väärin. Maalaisjärjellä ja lapsen ehdoilla eteenpäin.
Kiitokset vielä ihanista viesteistä ja pahoittelut miten en
millään ehdi kaikkiin vastaamaan. Pidän teidät ajan tasalla ja itse odottelen viikon päättymistä toivoen kaiken sujuvan tulevana sunnuntaina.
