Kaksi vuotta nyt ei kovin pitkä aika vielä olekaan, mutta... Pappan kuolemasta tulee muutaman päivän päästä 30 vuotta. Se vuosimäärä tuntuu jo oudolta. Kuitenkin muistan niin paljon kaikkea ja niin monta pientä yksityiskohtaa. Pappaa tosin pitääkin "vain" muistella sillä hän ei valokuviin suostunut. Periaatteen miehenä juoksi aina kameraa karkuun :) Alla siis sangen harvinainen otos lapsuuden kodistani ja lienee ajankohdaltaan jotain 70-luvun puoliväliä päätellen pappan kyljessä olevasta pikkutytöstä. Se pikkutyttö halusi aina olla siellä missä pappakin :)
Kauniita muistoja ja tämä päivä meillä uppoudutaan niihin <3
