Talvella voi tosiaan juosta. Ei varmaan kaikille uutinen,
mutta minä itse opin tämän vasta vuosi sitten. Eikä siitä ole kuin pari vuotta kun
hurahdin juoksuun, tätä ennen se oli enemmän tai vähemmän pakkopullaa. Nykyään
juoksen siis talvisinkin ja en voi kuin suositella lajia. Olen saanut myös kipinän
juosta metsässä ja kiipeillä kallioilla. Liikkuminen on näin paljon hauskempaa
kuin juokseminen tasaisella asfaltilla tai pururadalla. Lihaksia tulee
käytettyä monipuolisemmin kun tassua pitää nostaa kivien ja kantojen yli ja
välillä vähän korkeammallekin. Korkeanpaikan kammoisena tulee henkistäkin
kanttia hieman siedätettyä. Kaupungin metsistä löytyy, ainakin minun tasoiselle
jänishousulle, tarpeeksi hurjia kallioita jotta lenkkiin ja kiipeilyyn saa
haastetta. Vain viiden kilsan päästä kauppatorilta kotini vierestä avautuu kallioilta
hienot merimaisemat ja samassa metsässä kulkee myös pururata kun sinne mieli
tekee. Kun matkaa vielä salmen yli saaristoon kalliot ja maisemat paranevat
entisestään. Kauas ei siis tarvitse lähteä jotta korkealle pääsee.
 |
| Kotimaisemia tämän päivän aamulenkiltä |
 |
| Kiipeilymaisemia kahden päivän takaa |
Tällaisina aurinkoisina päivinä kuin tänäänkin ei ole edes
vaikea lähteä liikkeelle, mutta Turun räntäkeleissä kyllä muistuu nuo
pakkopullapäivät. Väkisin en liikkeelle lähdekään sillä liikunnan on oltava
kivaa. Lähden sitten mieluummin laskettelemaan tai vaihdan sisäliikuntaan kuin
kiukuttelen tossut jalassa ravaten silloin kun ei hyvältä tunnu.
Oikeilla varusteilla huonommallakin kelillä voi tosin
viihtyä. Kesällä en juuri kiinnitä huomiota kuin lenkkareihin ja talvellakin ne
ovat mun tärkein varuste. Icebugin nastalenkkarit ovat osoittautuneet ihan
täydelliseksi. Ne ovat kevyet ja niin pitävät että niillä juoksisi vaikka jäävuorta
pitkin. Tulen niillä liukkaitakin kallioita alas. Lämpimät talviurheiluun
tarkoitetut pitkävartiset sukat kuuluvat myös settiin. Nuorison suosima
paljasnilkkamuoti ei talvijuoksuun oikeen sovi.
Talvella vaatteet saavat enemmän huomiota ja eikä ole muuten
helppoa päättää vaatteiden määrää. Lämpötilat vaihtelevat ainakin tänä talvena
tiheään joten eilinen mukava saattaa olla seuraavan päivän palelu tai liika
hikoilu. Tänään mittari näytti yhtä pakkasastetta ja puin ylleni tuulenpitävät
talvitrikoot, teknisen paidan ja softshell-takin. Softshell pitää tuulta ja
hylkii vettä ja on hengittävää materiaalia. Kovalle vesisateelle se ei käy.
Monen mielestä materiaali lienee turhan lämmin näin alhaisilla pakkaslukemilla,
mutta itse vilukissana tykkään pukeutua lämpimästi. Omana ohjenuorana pidän kun
ovea avatessa ihan hivenen verran paleltaa. Silloin tulee liikkeelle lähdön
jälkeen yleensä sopiva lämpötila eikä liian kuuma.
 |
| Nastoilla pysyy pystyssä. |
Lisäksi laitoin tänään tuubihuivin kaulaa suojaamaan, (liian
paksun) pipon ja ohuet juoksuhanskat. Vilukissaluonteestani huolimatta sormeni
hikoavat aina juostessa joten sillä osastolla pukeudun kevyemmin.
Niin ja ne heijastimet, niitä on onneksi urheiluvaatteissa
aika paljon valmiina. Vaikka en niihin yksin luotakaan ja kyllä ihan itse
liikennettä varon, niin hyvähän se on siellä tiellä näkyä. Metsäjuoksun lisäksi
tykkään myös yöjuoksuista pimeässä ja silloin juoksen mieluummin tasaisella
hoidetulla tiellä. Pimeällä juoksemisessa on ihanaa tunnelmaa ja silloinhan
näkyvyys on tärkeää.
Pirteitä juoksukelejä ja kokeilkaa niitä kallioita ;)
