Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita, tänään
äitienpäivää. Eilistä teemaa pohtiessani mietin miten kiitollinen olenkaan kun olen
saanut lapsia monin tavoin elämääni. On omaa, on kummilasta ja ehkä joskus
lapsenlapsiakin.. Alan kohta olla sen ikäinen kun oma äitini oli tullessaan
isoäidiksi, mummoiässä siis :)
Omat isoäitini sain pitää yli 90-vuotiaiksi ja tänään vietän äitienpäivää kera kolmen
upean äidin ja kasan lapsia sekä tietty viestitellen esikoiselle maapallon
toiselle puolen. Käyn myös hautausmaalla ja muistelen iloisia asioita. Onnellinen äiti olen :)
Onnellinen äitiys vaan ei ole itsestäänselvyys. Siihen
mahtuu paljon tunteita jo mainitun lapsettomuuden lisäksi enkä puhu pelkästään äitienpäivästä
vaan äitiydestä yleensä. Omaa elämää koskettaa tietty läheisesti perheväkivallan
vaikutus äitiyteen. Tämäkin päivä sisältää monelle kiusaa ja hankaluuksia
eivätkä näissä perheissä hankaluudet lopu tähän yhteen päivään. Äitiys onkin
monesti luovimista suuntaan ja toiseen, lastensa suojelemista, pelkoa ja
vaikeita tunteita, virheitäkin. Itsensä asettamista taka-alalle ja välillä oman
itsensä ja hyvinvointinsa unohtamista. Mutta sitten äitiys on taas hyviä hetkiä
jotka varmasti tulevat vaikeiden jälkeen ja saavat unohtamaan kaiken muun. Onneksi näitä hyviä hetkiä on aina enemmän.
Huomenna vertaistukiryhmässä on aiheena äitiys ja
minkälaista on äitiys väkivallan keskellä ja sen jälkeen. Tervetuloa jälleen
tuttuun paikkaan Turun Luolavuorentielle! Linkistä löytyy tarkemmat ohjeet: http://miafitness.blogspot.fi/2016/03/tervetuloa-vertaistukiryhman-tapaamiseen.html
Tänään toivotan kaikille ihanaa äitienpäivää: äideille, tuleville äideille, äideiksi haluaville ja kaikille muillekin jotka äitienpäivää viettävät!
Äiti, isoäiti ja isoisoäiti <3
